Ris­to Kos­ki­mä­ki

Jee­suk­sen lä­he­tys­käs­kyn mu­kai­ses­ti hä­nen seu­raa­jien­sa teh­tä­vä­nä on vie­dä evan­ke­liu­min ilo­sa­no­maa kaik­ki­al­le maa­il­maan.

Ylös­nous­sut Jee­sus oli il­mes­ty­nyt ope­tus­lap­sil­leen usei­ta ker­to­ja. Jee­sus oli ker­to­nut yh­del­le­tois­ta heis­tä, mil­le tie­tyl­le vuo­rel­le hei­dän oli Ga­li­le­as­sa men­tä­vä.

Jee­sus oli aloit­ta­nut jul­ki­sen toi­min­tan­sa vä­häi­ses­sä Ga­li­le­as­sa, ja siel­lä hän sen myös päät­ti. Siel­lä Jee­sus lä­het­ti ope­tus­lap­sen­sa lä­he­tys­työ­hön, tai­vaal­li­sen Isän asi­al­le ju­lis­ta­maan evan­ke­liu­mia kai­kel­le kan­sal­le. Hän to­te­si, et­tä kaik­ki, jot­ka ot­ta­vat hei­dät ja sen myö­tä hä­net it­sen­sä vas­taan, saa­vat voi­man tul­la Ju­ma­lan lap­sik­si.

Sak­ra­men­tit vah­vis­ta­vat us­koa

Pie­ni lap­si on Ju­ma­lan luo­ma­na ja Jee­suk­sen lu­nas­ta­ma­na pyhä, vaik­ka kan­taa­kin pe­ri­syn­nin tur­me­lus­ta. Raa­ma­tus­sa to­de­taan, et­tä kaik­ki lap­set syn­ty­vät Sii­o­nis­sa (Ps. 87:5). Jee­sus it­se sa­noi: ”Sal­li­kaa las­ten tul­la mi­nun luok­se­ni, äl­kää es­tä­kö hei­tä. Hei­dän kal­tais­ten­sa on Ju­ma­lan val­ta­kun­ta.” (Mark. 10:14.)

Jee­sus aset­ti lap­sen us­kon esi­ku­vak­si. Pie­ni lap­si on täy­sin riip­pu­vai­nen äi­dis­tä ja isäs­tä. Us­ko­vai­sen ih­mi­sen äi­ti on maan pääl­lä ole­va Ju­ma­lan seu­ra­kun­ta ja isä­nä on it­se tai­vaan Ju­ma­la.

Jee­sus käs­ki kas­taa kaik­ki ne, jot­ka ot­ta­vat hä­net vas­taan. Kas­te on hy­vän oman­tun­non liit­to Ju­ma­lan kans­sa. Apos­to­li Paa­va­li roh­kai­si nuor­ta Ti­mo­teus­ta säi­lyt­tä­mään us­kon ja hy­vän oman­tun­non. Kas­teen ja eh­tool­li­sen sak­ra­ment­te­ja käy­te­tään oi­kein sil­loin, kun ne ote­taan us­kol­la vas­taan ja niil­lä vah­vis­te­taan us­koa.

Tä­män maa­il­man hou­ku­tuk­set tu­kah­dut­ta­vat us­koa. Sie­lun­vi­hol­li­nen pyr­kii rik­ko­maan hy­vän oman­tun­non. Syn­tien an­teek­si­an­ta­muk­sen evan­ke­liu­mis­sa on Ju­ma­lan voi­ma, joka tuo sär­ky­neel­le tun­nol­le rau­han ja siir­tää ih­mi­sen pi­mey­des­tä val­keu­teen, Ju­ma­lan val­ta­kun­taan.

Lä­he­tys­työn pe­rus­ta

Evan­ke­liu­min ilo­sa­no­ma pe­rus­tuu sii­hen, et­tä Jee­sus so­vit­ti pit­kä­nä­per­jan­tai­na kaik­kien ih­mis­ten syn­nit. Luuk­kaan evan­ke­liu­min lä­he­tys­käs­kys­sä Jee­sus sa­noo: ”Näin on kir­joi­tet­tu. Kris­tuk­sen tuli kär­siä kuo­le­ma ja kol­man­te­na päi­vä­nä nous­ta kuol­leis­ta, ja kai­kil­le kan­soil­le, Je­ru­sa­le­mis­ta al­ka­en, on hä­nen ni­mes­sään saar­nat­ta­va pa­ran­nus­ta ja syn­tien an­teek­si­an­ta­mis­ta. Te olet­te tä­män to­dis­ta­jat. Minä lä­he­tän teil­le sen, min­kä Isä­ni on lu­van­nut. Py­sy­kää täs­sä kau­pun­gis­sa, kun­nes saat­te va­rus­tuk­sek­sen­ne voi­man kor­keu­des­ta.” (Luuk. 24:46–49.)

Hel­lun­tai­na ope­tus­las­ten pääl­le vuo­da­tet­tiin Pyhä Hen­ki nä­ky­väl­lä ta­val­la. Pyhä Hen­ki on ar­mon, rak­kau­den, tai­don ja to­tuu­den Hen­ki.

Kut­su on voi­mas­sa

Kir­kon tun­nus­tus­kir­jo­jen pe­ri­aat­teen mu­kaan kaik­kea op­pia ja ope­tus­ta tu­lee tut­kia Ju­ma­lan sa­nan va­los­sa. Uu­dem­mis­ta raa­ma­tun­kään­nök­sis­tä lä­he­tys­käs­kyn en­sim­mäi­nen ”opet­ta­mi­nen” on jä­tet­ty pois. Se on kui­ten­kin oleel­li­nen Jee­suk­sen an­ta­mas­sa lä­he­tys­käs­kys­sä: sii­hen si­säl­tyy se, mi­ten pääs­tään elä­vään us­koon. Sitä ku­vaa se­kin, et­tä van­han kään­nök­sen ”opet­ta­mi­sen” on tul­kit­tu tar­koit­ta­van ”teh­kää ope­tus­lap­sik­si”. Ope­tus­lap­sek­si tul­laan pa­ran­nuk­sen kaut­ta.

Ajan mer­kit osoit­ta­vat, mi­ten Ju­ma­lan sa­nan ope­tuk­sia ja neu­vo­ja pi­de­tään hal­pa­na. Vie­lä on kui­ten­kin et­si­ko­nai­ka; kut­su Ju­ma­lan ar­mo­val­ta­kun­taan on voi­mas­sa. Ju­ma­lan lap­set ju­lis­ta­vat evan­ke­liu­mia niin kau­an kuin Ju­ma­lan ai­ka on. Ih­mi­nen ei tie­dä, mil­loin tuo ai­ka päät­tyy, ja sik­si pa­ran­nus kan­nat­taa teh­dä nyt.

Jee­sus lu­pa­si ol­la omien­sa kans­sa joka päi­vä ai­na maa­il­man lop­puun saak­ka. Ju­ma­lan kan­san mat­ka­saa­tos­sa on tur­val­lis­ta us­koa ja kil­voi­tel­la koh­ti tai­vas­ta.

Evan­ke­liu­mi: Matt. 28:16–20

Raa­mat­tu 1992: Kaik­ki yk­si­tois­ta ope­tus­las­ta läh­ti­vät Ga­li­le­aan ja nou­si­vat vuo­rel­le, min­ne Jee­sus oli käs­ke­nyt hei­dän men­nä. Kun he nä­ki­vät hä­net, he ku­mar­si­vat hän­tä, jos­kin muu­ta­mat epäi­li­vät. Jee­sus tuli hei­dän luok­seen ja pu­hui heil­le näin: ”Mi­nul­le on an­net­tu kaik­ki val­ta tai­vaas­sa ja maan pääl­lä. Men­kää siis ja teh­kää kaik­ki kan­sat mi­nun ope­tus­lap­sik­se­ni: kas­ta­kaa hei­tä Isän ja Po­jan ja Py­hän Hen­gen ni­meen ja opet­ta­kaa hei­tä nou­dat­ta­maan kaik­kea, mitä minä olen käs­ke­nyt tei­dän nou­dat­taa. Ja kat­so, minä olen tei­dän kans­san­ne kaik­ki päi­vät maa­il­man lop­puun as­ti.”

Bib­lia: Mut­ta ne yk­si­tois­ta­kym­men­tä ope­tus­las­ta me­ni­vät Ga­li­le­aan, sil­le mä­el­le, jon­ka Je­sus oli heil­le mää­rän­nyt. Ja kuin he nä­ki­vät hä­nen, ku­mar­si­vat he hän­tä, mut­ta muu­ta­mat epäi­li­vät. Ja Je­sus tuli ja pu­hut­te­li hei­tä, sa­no­en: mi­nul­le on an­net­tu kaik­ki voi­ma tai­vaas­sa ja maan pääl­lä. Men­käät siis ja opet­ta­kaat kaik­kea kan­saa, ja kas­ta­kaat hei­tä ni­meen Isän ja Po­jan ja Py­hän Hen­gen, ja opet­ta­kaat hei­tä pi­tä­mään kaik­ki, mitä minä olen teil­le käs­ke­nyt. Ja kat­so, minä olen tei­dän kans­san­ne joka päi­vä, maa­il­man lop­puun as­ti. Amen!