JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Puhutaan maasta ja taivaasta

Usko on ainoa toivo ja turva

Puhutaan maasta ja taivaasta
3.5.2024 8.00

Juttua muokattu:

3.5. 08:31
2024050308313020240503080000
Kirsi Paananen muistelee, että seurapenkissä, kotisiionin keskellä, hänet valtasi rauha.

Kirsi Paananen muistelee, että seurapenkissä, kotisiionin keskellä, hänet valtasi rauha.

Iina Paananen

Kirsi Paananen muistelee, että seurapenkissä, kotisiionin keskellä, hänet valtasi rauha.

Kirsi Paananen muistelee, että seurapenkissä, kotisiionin keskellä, hänet valtasi rauha.

Iina Paananen

Tai­na Ko­so­la

Kes­ken työ­päi­vän Pat­ti­jo­el­la asu­va Kir­si Paa­na­nen sai pu­he­lun las­ten syö­pä­o­sas­tol­ta. Roni-po­jan keuh­ko­ku­vis­ta oli löy­ty­nyt jo­ta­kin poik­ke­a­vaa. Jat­ko­tut­ki­muk­siin pyy­det­tiin saa­pu­maan heti seu­raa­va­na aa­mu­na.

– Elä­mä py­säh­tyi. Tun­sin mi­ten voi­ma­ni va­lui­vat lat­ti­al­le. Tä­hän em­me ol­leet va­rau­tu­neet, kun po­jan kuu­mei­lua ja ys­kää oli tut­kit­tu. En unoh­da sitä tun­net­ta, joka mi­nut val­ta­si, kun kat­soin kou­lus­ta pa­laa­vaa seis­ka­luok­ka­lais­ta­ni, joka hy­myi­li mi­nul­le ik­ku­nan läpi. Mi­ten ker­toi­sin hä­nel­le pu­he­lus­ta? ker­taa Paa­na­nen ta­pah­tu­mia.

Paa­na­nen to­te­aa, et­tä sinä ke­sä­nä hän koki, mitä on huo­kaus Her­ran puo­leen.

– Ai­na en jak­sa­nut edes kä­siä ris­tiä, sain sa­not­tua vain “au­ta”. Vaik­ka olin vä­sy­nyt ja rik­ki, ai­na seu­ra­pen­kis­sä, ko­ti­sii­o­nin kes­kel­lä, mi­nut val­ta­si ih­meel­li­nen rau­ha, muis­te­lee Paa­na­nen kah­dek­san vuo­den ta­kai­sia ta­pah­tu­mia.

– Pu­ris­tus olal­la, ys­tä­vän ha­laus kau­pan por­tail­la tai vies­ti “ei ole sa­no­ja” läm­mit­ti­vät.

Seu­ra­si pit­kiä päi­viä sai­raa­las­sa, rönt­ge­nis­sä, tä­hys­tyk­ses­sä ja ko­e­pa­lan otos­sa. Vas­tauk­set ker­toi­vat ras­kai­ta uu­ti­sia pa­han­laa­tui­ses­ta kas­vai­mes­ta. Tut­ki­muk­sia teh­tiin Oys:ssa ja Mei­lah­des­sa.

– Is­tuim­me mie­he­ni kans­sa Mei­lah­den sai­raa­lan pi­has­sa pen­kil­lä ja odo­tim­me Ro­nia iso­toop­pi­tut­ki­muk­ses­ta. Sil­loin sain äi­dil­tä­ni vies­tin: ”Jt! Em­me tule lak­ki­ai­siin. Me­nee syk­syyn.” Vies­ti tun­tui jo­ten­kin kum­mal­li­sel­ta, ker­too Paa­na­nen.

Paa­na­set päät­ti­vät ajaa Tam­pe­reen kaut­ta ko­tiin.

– Äi­ti oli iloi­se­na vas­tas­sa. Hän ker­toi, et­tä hä­nen mak­sas­saan ja hai­mas­saan oli jo­ta­kin sak­kaa. Hä­nel­lä oli jo tuol­loin syö­pä­di­ag­noo­si, mut­ta hän ei raas­ki­nut ker­toa sitä meil­le.

Roni pää­si sai­raa­las­ta ko­tiin juh­li­maan iso­vel­jen­sä lak­ki­ai­sia.

– Juh­la­päi­vä oli iha­na. Vie­rai­ta kävi pal­jon. Mei­tä muis­tet­tiin ja kan­net­tiin.

Tuon juh­la­vii­kon­lo­pun jäl­keen oli edes­sä Ro­nin keuh­ko­loh­ko­jen pois­to.

– Voi mi­ten mie­lel­lä­ni oli­sin it­se men­nyt po­jan ti­lal­le, huo­kaa Paa­na­nen.

Odo­tel­les­saan poi­kaa leik­kauk­ses­ta Paa­na­set ei­vät voi­neet ol­la pai­koil­laan, vaan päät­ti­vät men­nä ky­lään.

– Oli kä­sit­tä­mä­tön­tä Ju­ma­lan joh­da­tus­ta, et­tä per­hees­sä, jo­hon me­nim­me, oli ko­et­tu myös pe­lot­ta­va leik­kaus. He ym­mär­si­vät ja tu­ki­vat mei­tä, muis­te­lee Paa­na­nen.

Roni sel­vi­si leik­kauk­ses­ta ja toi­pui hy­vään kun­toon.

– Äi­ti­ni tuli elo­kuus­sa, val­koi­ses­sa ar­kus­sa. Siu­naus­ti­lai­suu­des­sa saat­to­vä­ki lau­loi: “Sä olit voi­ma hei­dän mat­kal­laan ja kal­lio, kun rie­hui myrs­kyt maan. Yön hal­ki lois­tit hei­dän va­lo­naan.” (VK 142:2.)

– Koin voi­ma­kas­ta loh­du­tus­ta. Äi­dil­lä ja isäl­lä­kin oli ol­lut vai­kei­ta ai­ko­ja. Ju­ma­laan luot­ta­en, hä­nen tah­toon­sa tyy­ty­en he sel­vi­si­vät voit­ta­ji­na pe­ril­le, ajat­te­li Paa­na­nen.

Paa­na­sel­la on vies­ti vä­sy­neel­le, huol­ten ja mur­hei­den al­la ole­val­le:

– Pidä yh­teyt­tä us­ko­vai­siin, käy seu­rois­sa, älä luo­vu us­kos­ta­si, sil­lä se on ai­noa toi­vo­si ja tur­va­si.

19.7.2024

Herra on kuningas! Riemuitkoon maa, iloitkoot meren saaret ja rannat! Pilvi ja pimeys ympäröi häntä, hänen istuintaan kannattavat vanhurskaus ja oikeus. Ps. 97:1–2

Viikon kysymys