Mir­va Heik­ki­lä-Tyni

– Tasa-ar­vo mer­kit­see mi­nul­le yh­tä­läi­siä mah­dol­li­suuk­sia ja oi­keuk­sia riip­pu­mat­ta ul­koi­sis­ta te­ki­jöis­tä, ku­ten esi­mer­kik­si syn­ty­pe­räs­tä, to­te­aa Lu­kasz Mier­zyns­ki.

Lukasz Mier­zyns­ki muut­ti Puo­las­ta Raa­heen vii­si­vuo­ti­aa­na lää­kä­ri-isän­sä kans­sa. Hän ker­too saa­neen­sa pa­ran­nuk­sen ar­mon tei­ni-iäs­sä. Nyt 38-vuo­ti­aa­na hän asuu Kan­ga­sal­la vai­mon­sa Mal­lan ja kah­dek­san lap­sen­sa kans­sa. Mier­zyns­kil­le tasa-ar­vo­ai­he on tär­keä hä­nen syn­ty­pe­rän­sä­kin joh­dos­ta.

Mier­zyns­ki pi­tää tär­ke­ä­nä myös su­ku­puol­ten vä­lis­tä tasa-ar­voa. To­teu­tu­ak­seen se ei tar­koi­ta vain oi­keuk­sia vaan myös vel­vol­li­suuk­sia. Hän viit­taa äi­din ja isän teh­tä­viin per­hees­sä ja nyky-yh­teis­kun­nan mah­dol­li­suuk­siin asi­as­sa.

– Tasa-ar­von to­teu­tu­mi­nen us­ko­vai­sis­sa per­heis­sä edel­lyt­tää mie­hil­tä­kin osal­lis­tu­mis­ta ko­din ja per­heen yh­tei­siin as­ka­rei­siin.

Nyky-yh­teis­kun­tam­me muo­to ja tek­no­lo­gia mah­dol­lis­taa­kin mies­ten tii­viim­män osal­lis­tu­mi­sen per­heen ar­keen, kun työn­ku­va on muut­tu­nut mo­nel­la vä­hem­män fyy­si­sek­si. Ai­ka ja voi­mat ei­vät mene aa­mu­var­hai­ses­ta pel­lol­la kyn­tä­mi­seen ku­ten muu­ta­ma su­ku­pol­vi taak­se­päin.

Tasa-ar­von to­teu­tu­mi­nen per­hees­sä vel­voit­taa siis huo­mi­oi­maan per­heen­jä­sen­ten voi­ma­va­rat ja tar­peet.

– Se tar­koit­taa mi­nul­le myös hen­gäh­dys­tau­ko­jen suo­mis­ta mo­lem­mil­le van­hem­mil­le ta­sai­ses­ti. Tämä nä­kyy mo­lem­pien har­ras­tus­mah­dol­li­suuk­si­na ja ko­ti­töi­den ja­ka­mi­se­na.

On per­hei­tä ja ih­mis­suh­tei­ta, jois­sa tasa-ar­vo, oi­keuk­sien ja vel­vol­li­suuk­sien ta­sa­pai­no ei to­teu­du. Täl­lai­sis­sa ti­lan­teis­sa Mier­zyns­ki roh­kai­see ot­ta­maan asi­an pu­heek­si ra­ken­ta­val­la ta­val­la.

– Ke­neen­kään ei sai­si koh­dis­tua lii­kaa pai­nei­ta ei­kä töi­tä sai­si ol­la lii­kaa.

Rau­ha­nyh­dis­tys­ten teh­tä­vis­sä on sekä nai­sia et­tä mie­hiä. Mier­zyns­ki to­te­aa roh­kai­se­vas­ti, et­tä on ar­vo­kas­ta, kun joh­to­kun­nis­sa ja toi­mi­kun­nis­sa on mo­lem­paa su­ku­puol­ta, sil­lä se tuo eri­lai­sia nä­kö­kul­mia asi­oi­den kä­sit­te­lyyn.

– Se pi­täi­si ot­taa voi­ma­va­ra­na ja mah­dol­li­suu­te­na käyt­töön sen mu­kaan, min­kä­lai­sia lah­jo­ja kul­le­kin on suo­tu.

Kan­sain­vä­lis­tä nais­ten­päi­vää vie­te­tään 8. maa­lis­kuu­ta. Ky­seis­tä YK:n ju­lis­ta­maa päi­vää on vie­tet­ty en­sim­mäi­sen ker­ran vuon­na 1975. Nais­ten­päi­vän yh­tey­des­sä nou­see esil­le su­ku­puol­ten vä­li­set tasa-ar­vo­ky­sy­myk­set. Mier­zyns­ki nä­kee, et­tä edis­tys­tä asi­as­sa on ta­pah­tu­nut, mut­ta joi­den­kin asi­oi­den suh­teen on vie­lä ke­hi­tet­tä­vää.

– Vie­lä on teh­tä­vää esi­mer­kik­si nais­ten ja mies­ten palk­kauk­sen yh­te­näis­tä­mi­sek­si.

Mier­zyns­ki toi­vot­taa kai­kil­le nai­sil­le hy­vää nais­ten­päi­vää ja muis­tut­taa sii­tä, et­tä nais­ten te­ke­mä työ ko­din, per­heen, Sii­o­nin ja koko yh­teis­kun­nan eteen on kor­vaa­ma­ton­ta, ja sen vuok­si se an­sait­see ar­vos­tus­ta ja kii­tos­ta.