Päi­vä­mies

Pu­das­jär­vi

Su­vi­seu­ro­jen seu­ra­tel­tan sa­kas­tiin har­va pää­see kur­kis­ta­maan. Sa­kas­ti­a­lue on seu­ro­jen to­del­li­nen her­mo­kes­kus, jos­sa on läm­min, yh­teen hii­leen pu­hal­ta­va il­ma­pii­ri.

Ke­sä­kuun vii­mei­nen tors­tai on kul­ke­nut hie­man yli puo­leen päi­vään. Pu­das­jär­ven Su­vi­seu­ro­jen aat­to­seu­ro­ja edel­tä­vä lau­lu­tuo­kio on juu­ri päät­ty­nyt Sii­o­nin lau­lun 304 vii­mei­siin sa­noi­hin: "Kun us­koon toi­voon mat­kal­la me jääm­me, niin ko­din port­ti meil­le au­ke­aa."

Seu­ra­tel­tan sa­kas­tis­sa työ­vuo­ros­sa ole­va kuu­lut­ta­ja huik­kaa ohi kul­ke­val­le nai­sel­le:

– Ai­ka hy­vin: puo­li­tois­ta mi­nuut­tia jäi ai­kaa.

Hän kään­tyy mi­nuun päin ja tar­ken­taa:

– Yk­si vir­si jäi lau­la­mat­ta, kun pi­tää ol­la vä­hin­tään vii­si mi­nuut­tia vä­liä lau­lu­tuo­ki­on lop­pu­mi­sen ja seu­ro­jen al­ka­mi­sen vä­lis­sä.

Vii­me si­laus kra­vat­tiin

Sa­kas­tin lat­ti­al­la on ne­li­met­ri­nen rä­sy­mat­to, jos­sa ka­pe­at val­koi­set rai­dat vuo­rot­te­le­vat le­ve­äm­pien rus­kei­den ja si­ni­sä­vyis­ten kans­sa. Ma­tol­la sei­soo vuo­ros­sa ole­va esi­lau­la­ja. Hän kat­soo het­ken kä­des­sään ole­vaa Sii­o­nin lau­lut -kir­jaa ja kään­näh­tää sit­ten pöy­däl­lä ole­via ve­si­pul­lo­ja koh­ti.

– Mi­kä­hän se oli mi­nun? Nyt on ve­si­pul­lot se­kai­sin, ei au­ta kuin ot­taa uu­si. Hörp­py äk­kiä...

Kun ve­si­ku­laus on nau­tit­tu, kant­to­ri py­säh­tyy pa­rik­si se­kun­nik­si sa­kas­tin sei­näl­lä ole­van 40x50-sent­ti­sen ko­ris­te­reu­nai­sen pei­lin eteen. Mies hi­pai­see kra­vat­ti­aan pa­rem­paan asen­toon, ot­taa taas lau­lu­kir­jan kä­teen­sä ja läh­tee ri­pein as­ke­lin koh­ti käy­tä­vän pääs­sä ole­vaa har­so­ver­hoil­tua ovi­auk­koa, jon­ka ta­kaa avau­tuu por­taat seu­ra­tel­tan pu­hu­ja­ko­rok­keel­le.

Se­kun­ti­pe­liä

"Pu­das­jär­ven Su­vi­seu­ro­jen aat­to­seu­rat al­ka­vat…"

Kuu­lut­ta­ja pa­laa sa­kas­tiin, kä­ve­lee työ­pöy­tän­sä ää­reen ja piir­tää pit­kät vii­vat kä­des­sään ol­leen pa­pe­rin yh­den teks­ti­pät­kän pääl­le.

– Kaik­ki kir­joi­te­taan val­miik­si, ja sit­ten ve­de­tään henk­se­lit pääl­le, kun on käy­ty kuu­lut­ta­mas­sa, hän va­lot­taa sa­mal­la, kun tum­ma tak­ki pää­tyy hi­keä ot­sal­taan pyyh­ki­vän mie­hen yl­tä tuo­lin sel­kä­myk­sel­le.

– Tämä on se­kun­ti­pe­liä: kun pu­hu­ja­ko­rok­keel­le joh­ta­vien por­tai­den vie­res­sä ole­vas­sa kel­los­sa on vii­si se­kun­tia ai­kaa, kuu­lut­ta­jan pi­tää läh­teä nou­se­maan por­tai­ta.

Se­kun­ti­pe­lin vah­vis­taa sa­kas­tin ser­min kah­ta puol­ta, isän­nän ja kuu­lut­ta­jan pöy­dil­lä ole­vat läp­pä­rien ruu­dut. Niis­sä kel­lo juok­see se­kun­ti se­kun­nil­ta suu­rin nu­me­roin, ja nii­tä vil­kai­see moni, joka nii­den ohit­se kul­kee.

Tämä teks­ti on pie­ni osa Su­vi­seu­ro­jen sa­kas­ti­a­lu­ees­ta ker­to­vaa re­por­taa­sia. Jos si­nua kiin­nos­taa, mik­si seu­ra­tel­tan ja -ken­tän näyt­tö­tau­lu­jen käyt­tä­jien vas­tuu­hen­ki­lö jou­tui ot­ta­maan juok­sus­pur­tin kuu­lut­ta­jan luok­se, mitä kaik­kea kuu­luu Su­vi­seu­ro­jen eh­tool­lis­jär­jes­te­lyis­tä vas­taa­van sun­ti­on teh­tä­viin, mi­hin sa­kas­tis­sa käy­te­tään lii­ken­ne­va­lo­ja tai mil­lai­sis­sa tun­nel­mis­sa Su­vi­seu­rois­sa pu­hu­nut sa­nan­pal­ve­li­ja oli en­nen pal­ve­lus­vuo­ro­aan ja sen jäl­keen, lue koko jut­tu kes­ki­viik­ko­na 3.7. il­mes­ty­väs­tä Päi­vä­mie­hen pa­pe­ri- tai di­gi­ver­si­os­ta.