JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Puhutaan maasta ja taivaasta

Suuret seurat elävät mielissä

Puhutaan maasta ja taivaasta
5.8.2023 8.00

Juttua muokattu:

31.7. 12:16
2023073112164520230805080000
Auli ja Markku Sakko kotipihallaan Merijärvellä seuramuistojen äärellä.

Auli ja Markku Sakko kotipihallaan Merijärvellä seuramuistojen äärellä.

Auli ja Markku Sakko kotipihallaan Merijärvellä seuramuistojen äärellä.

Auli ja Markku Sakko kotipihallaan Merijärvellä seuramuistojen äärellä.

Teks­ti: Noo­ra Tala-Kop­pe­roi­nen Kuva: Ma­ria Nie­mi­nen

Au­li ja Mark­ku Sak­ko vaa­li­vat rak­kai­ta ja haus­ko­ja seu­ra­muis­to­jaan, joi­ta on ker­ty­nyt jo vuo­si­kym­men­ten ta­kaa.

Su­vi­seu­roi­hin men­tiin jos­kus seu­ro­ja var­ten va­ra­tul­la juh­la­ju­nal­la, al­ka­vat me­ri­jär­vi­set Au­li ja Mark­ku Sak­ko muis­te­le­maan seu­ra­muis­to­jaan.

Su­vi­seu­rat tun­tu­vat heis­tä edel­leen juh­la­seu­roil­ta, vaik­ka vuo­sien saa­tos­sa moni asia on­kin muut­tu­nut. Ju­nan lail­la myös ai­ka on kul­ke­nut eteen­päin, ja men­nei­tä ke­sä­seu­ra­muis­to­ja voi pa­lau­tel­la mie­leen kuin ase­ma ker­ral­laan.

– Ase­mal­la kuu­lu­tet­tiin, et­tä ”Juh­la­ju­na Jo­en­suun su­vi­seu­roi­hin (1964) saa­puu rai­teel­le 1”. Kon­duk­töö­ri tuli vau­nuun ja sa­noi ”Ju­ma­lan ter­ve”. Mat­kan ai­ka­na ju­nas­sa lau­let­tiin Sii­o­nin lau­lu­ja ja Vir­siä. Ase­mal­ta ti­lau­sa­jo vei su­vi­seu­ra­ken­täl­le, muis­te­lee Mark­ku.

Tänä ke­sä­nä Sa­kot osal­lis­tui­vat Kau­ha­val­la jär­jes­tet­tyi­hin Su­vi­seu­roi­hin.

– Me py­rim­me ai­na ole­maan ava­jai­sis­sa pai­kal­la ja kuun­te­le­maan ne ter­veh­dyk­set, joi­ta sin­ne tuo­daan, ker­too Au­li.

Au­li koki ava­jais­ten ol­leen juh­lal­li­set. Mu­ka­na oli uu­si piis­pa Mat­ti Sa­lo­mä­ki, ja Val­de Pa­lo­lan ter­veh­dys oli eri­tyi­sen ajan­koh­tai­nen. Au­lil­le mie­leen jäi myös se, kuin­ka pää­toi­mi­kun­nan pu­heen­joh­ta­ja Jus­si Ren­to­la ihas­te­li Su­vi­seu­ro­ja jär­jes­tä­neen väen kes­ki­näis­tä hy­vää yh­teis­hen­keä.

Tär­keä ti­lai­suus Au­lil­le ja Mar­kul­le on myös py­hä­aa­mun ju­ma­lan­pal­ve­lus seu­ra­tel­tas­sa.

– Sii­hen osal­lis­tu­taan eh­dot­to­mas­ti. Joi­den­kin van­ho­jen ys­tä­vien kans­sa vuo­tui­nen ta­paa­mi­nen on juu­ri Su­vi­seu­rois­sa. Hei­dän kans­saan on hyvä is­tua kuun­te­le­maan yh­des­sä muu­ta­ma seu­ra­pu­he.

Meet­wurs­tia, nau­hu­rei­ta ja kii­to­sää­niä

– Kun olim­me lap­si­na en­sim­mäi­siä ker­to­ja su­vi­seu­rois­sa, mu­ka­na ei ol­lut pal­jon­kaan nuor­ta vä­keä, muis­taa Au­li.

Väki oli iäk­kääm­pää, sil­lä seu­roi­hin ei ol­lut kyy­te­jä, ei­kä ra­haa­kaan läh­teä.

– It­se pää­sin en­sim­mäis­tä ker­taa Kuo­pi­on su­vi­seu­roi­hin (1957). Sin­ne men­tiin lin­ja-au­tol­la ja eri paik­ka­kun­nil­ta nou­si ih­mi­siä mu­kaan. Omat eväät oli­vat mu­ka­na: mai­toa, me­hua, pul­laa ja voi­lei­piä. Äi­ti huo­leh­ti, et­tä ”sitä pit­tää os­taa meet­wurs­tia muk­kaan. Se säi­lyy, kun on hel­let­tä”.

Mar­kun ko­ti­vä­el­lä oli omat keit­ti­met mu­ka­na, ja tel­tan edes­sä kei­tet­tiin syö­tä­vää.

Sa­kot ker­taa­vat, et­tä en­nen oh­jel­mas­sa oli vain vir­siä, pu­hei­ta ja vä­li­ai­ko­ja, ja pu­heet oli­vat pi­dem­piä, vä­hin­tään tun­nin mit­tai­sia.

– Myös kii­to­sää­niä kuu­lui usein. Pu­hei­den nau­hoit­ta­jia oli pal­jon, ja heil­le oli oma kop­pi­kin. Osa vei nau­hu­rin­sa tai mik­kin­sä pu­hu­jan­ko­rok­keen reu­nal­le.

Avi­o­pa­ri­na Sak­ko­jen en­sim­mäi­set yh­tei­set su­vi­seu­rat oli­vat 1980 Ke­min­maas­sa. Sin­ne liit­tyy haus­ka muis­to.

– Mei­dän oli tar­koi­tus jat­kaa lo­ma­reis­sua Ruot­sin puo­lel­le ja sik­si pää­tim­me jää­dä vie­lä su­vi­seu­ro­jen pää­tyt­tyä nuk­ku­maan yh­dek­si yök­si telt­taam­me seu­ra­ken­täl­le. Seu­raa­va­na aa­mu­na pur­ku­hom­mis­sa ol­lut ys­tä­väm­me, sil­loi­nen per­ho­lai­nen Mart­ti Mur­to­pe­rä tun­nis­ti mei­dän au­tom­me ja huu­si tel­tan ul­ko­puo­lel­ta ”Kaik­ki muut on jo men­neet. Al­ka­kaa­han te­kin jo läh­teä siel­tä!”. Seu­raa­van ke­sän su­vi­seu­rat oli­vat siis Per­hos­sa.

Mie­leen on jää­nyt muis­to myös Ou­to­kum­mun su­vi­seu­rois­ta (1986).

– Il­lal­la me­nim­me koko per­he sa­maan telt­taan ja olim­me aset­tu­mas­sa tel­tan poh­jal­le nuk­ku­maan. Kak­si­vuo­ti­as Lee­na-tyt­töm­me to­te­si: ”On­pa mah­ta­vaa!” Lap­si naut­ti sii­tä tun­nel­mas­ta!

Työ­vuo­rois­sa nä­kyy ajan muut­tu­mi­nen

Mark­ku to­te­aa, et­tä vuo­sien var­rel­la seu­ra­jär­jes­te­lyt ovat ke­hit­ty­neet pal­jon. Työ­vuo­rot ovat ny­kyi­sin hy­vin or­ga­ni­soi­tu­ja.

– Jos Yli­vies­kan su­vi­seu­rois­sa (1963) joku ei tul­lut työ­vuo­roon, otet­tiin ken­täl­tä toi­nen ti­lal­le. Ken­täl­tä ha­et­tiin vä­keä esi­mer­kik­si pe­ru­noi­ta kuo­ri­maan. Minä toi­min nois­sa seu­rois­sa op­paa­na. Seu­ra­vie­rai­ta vie­tiin ma­joit­tu­maan yli­vies­ka­lai­siin ta­loi­hin. Kun hei­tä saa­pui ken­täl­le ja he sa­noi­vat ta­lon ni­men, oh­ja­sin hei­dät sin­ne, ker­too Yli­vies­kas­ta ko­toi­sin ole­va Mark­ku.

Sit­tem­min Mark­ku on ol­lut eri­lai­sis­sa työ­vuo­rois­sa: tont­ti­mak­su­ja pe­ri­mäs­sä, myy­mä­löis­sä, kas­sal­la ja kant­to­ri­na.

Au­lin en­sim­mäi­nen työ­vuo­ro su­vi­seu­rois­sa oli rip­pi­kou­lu­ke­sä­nä. Tuol­loin Reis­jär­ven opis­ton rip­pi­kou­lu­lai­set tu­li­vat kes­ken lei­rin su­vi­seu­roi­hin, ja hei­dän teh­tä­vä­nään oli myy­dä seu­ra­merk­ke­jä seu­ra­vie­rail­le. Myö­hem­min Au­li on ol­lut työ­vuo­rois­sa ruo­an ja­ka­ja­na, kah­vi­puo­lel­la, tis­kis­sä ja kas­sal­la.

Kuu­le­va ja lau­la­va seu­ra­kan­sa

– En­nen oli niin, et­tä Su­vi­seu­roi­hin tai opis­to­seu­roi­hin oli pääs­tä­vä. Nyt van­hem­pa­na voi ko­to­na­kin hil­jen­tyä ja pi­tää ra­di­o­ta au­ki lä­hes koko ajan. Ra­di­o­seu­ro­ja kuun­nel­les­sa­kin ne mai­se­mat nä­kee mie­les­sä, Mark­ku ku­vai­lee.

Au­li poh­tii, et­tä vaik­ka seu­roi­hin osal­lis­tu­mi­nen on toi­saal­ta ”ru­tii­ni”, toi­saal­ta kaik­ki seu­rat ovat eri­lai­sia.

Ny­kyi­sin Sak­ko­jen ke­sä­seu­roi­hin kuu­luu myös yh­des­sä­o­loa las­ten per­hei­den kans­sa.

– On haus­kaa, kun las­ten­lap­set tu­le­vat Su­vi­seu­rois­sa aa­mu­ter­veh­dyk­sel­le asun­to­vau­nul­le, nau­rah­taa Au­li, ja jat­kaa:

– Sitä toi­voo ja ru­koi­lee, et­tä täl­lä nou­se­val­la su­ku­pol­vel­la säi­lyi­si tämä seu­ra­ha­lu ja -in­nos­tus.

Eri­lai­sis­ta vai­heis­ta huo­li­mat­ta seu­ro­jen sa­no­ma on säi­ly­nyt sa­man­lai­se­na. Voi­mal­li­nen vir­ren­vei­suu ja lau­lu pu­hut­te­lee Au­lia ja Mark­kua. ”Lau­la­va kan­sa” on ol­lut ilo myös seu­ra­kant­to­ri­na toi­mi­neel­le Mar­kul­le.

– Yh­den ker­ran olen ol­lut pää­tös­seu­rois­sa soit­ta­mas­sa. Se on mah­ta­va ko­ke­mus se ”Maan ja tai­vaan Luo­jan” (VK 344).

15.7.2024

Hän loistaa valona, hän säteilee kirkkautta, hohde verhoaa hänen suuren voimansa. Hab. 3:4

Viikon kysymys