Vil­ja Paa­vo­la

Jy­väs­ky­län rau­ha­nyh­dis­tyk­sel­lä jär­jes­tet­tiin jo tois­ta ker­taa viit­to­ma­kie­li­set py­häin­päi­vä­seu­rat, jot­ka tul­kat­tiin suo­mek­si.

– Mi­nul­le jäi näis­tä seu­rois­ta sy­väl­tä saak­ka läm­min mie­li. Mi­nul­le on to­del­la har­vi­nais­ta saa­da kuul­la Ju­ma­lan sa­naa omal­la äi­din­kie­lel­lä. On to­del­la mu­ka­va tun­ne, ja tun­tuu, et­tä oma iden­ti­teet­ti vah­vis­tui näis­sä seu­rois­sa, Kai­sa Pel­to­kan­gas ker­too.

– Seu­ra­pu­heis­ta jäi mie­leen eri­tyi­ses­ti au­ti­o­maa­ver­taus. Se oli to­del­la pu­hut­te­le­va. Ym­mär­sin sen nyt, kun sain kuul­la sen suo­raan äi­din­kie­lel­lä­ni. Tun­tuu ih­meel­li­sel­tä, et­tä ne us­ko­vai­set ovat sel­vin­neet siel­lä. Ju­ma­lal­le se­kin on mah­dol­lis­ta.

Seu­ro­jen jäl­keen oli kak­si­kie­lis­tä il­ta­oh­jel­maa, jos­sa oli oh­jel­mas­sa viit­to­ma­kie­li­nen kuo­ro, viit­to­ma­kie­li­nen pu­heen­vuo­ro ja kak­si­kie­li­nen pa­nee­li­kes­kus­te­lu. Yh­tei­ses­sä kes­kus­te­lus­sa pu­hut­tiin muun mu­as­sa koh­taa­mi­sis­ta ja jo pe­ril­le pääs­seis­tä lä­hei­sis­tä.

Pel­to­kan­gas toi­mi seu­rois­sa viit­to­ma­kie­li­sen esi­lau­la­jan teh­tä­väs­sä. Vee­ra Rontti ja Tel­lu Va­sa­ma oli­vat kään­tä­neet vir­ret ja lau­lut viit­to­ma­kie­lel­le näi­tä seu­ro­ja var­ten.

– Vii­toin lau­lut ja tun­sin, et­tä sy­dän lau­loi mu­ka­na yh­des­sä tois­ten kans­sa. Se tun­tui hy­väl­tä sy­dä­mes­sä saak­ka.

Pel­to­kan­gas ker­too miet­ti­neen­sä mitä pois­men­neet ovat meil­le us­ko­vai­sil­le opet­ta­neet.

– He ovat opet­ta­neet, et­tä kan­nat­taa py­syä Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­sa, pyy­tää an­teek­si ja käy­dä seu­rois­sa.

Seu­roi­hin ko­koon­tui us­ko­vai­sia ym­pä­ri Suo­mea.

– Tun­tui to­del­la mu­ka­val­ta, et­tä heil­tä sai tu­kea. On iha­na, et­tä he ha­lu­si­vat ol­la tääl­lä mei­dän kans­sam­me. Tääl­lä Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­sa saa­daan ol­la kaik­ki yh­des­sä.

Pel­to­kan­gas ko­kee, et­tä us­ko vah­vis­tui näis­sä seu­rois­sa.

– Toi­vot­ta­vas­ti se kes­tää.