Satu Malinen kertoo löytäneensä itsestään runoilijan vasta kolmenkymmenen vuoden iässä.
Henri Malinen
Satu Malinen kertoo löytäneensä itsestään runoilijan vasta kolmenkymmenen vuoden iässä.
Henri Malinen
Tapio Honkanen
Vastoinkäymiset sysäsivät kirjoittamaan ajatuksia ylös paperille. Ajatuksista muodostui runoja, joista syntyi runokokoelmia.
Seitsemän vuotta sitten Satu Malinen sai viestin, että sisko on sairastunut syöpään. Hetki on jäänyt kirkkaana muistiin: tuolloin hänelle tuli tarve kirjoittaa ajatuksiaan ylös.
– Tuntui, että mitkään tavalliset sanat ja ajatukset eivät riitä kuvaamaan omaa ja erityisesti siskon tilannetta, nykyään Kiimingissä asuva Malinen muistelee.
Hän kirjoitti ensin lyhyen tekstin ja huomasi sitten, että niitä alkoi syntyä enemmänkin. Runot syntyvät lähes aina kuvaamaan sen hetkistä tunnetta, eikä hän palaa niitä enää myöhemmin hiomaan.
– En ole paljoakaan miettinyt, mitä mieltä muut ovat runoistani. Siksi aina hieman yllättää, kun toinen ihminen tulee kertomaan, kuinka runoni on koskettanut häntä, runoilija kuvailee.
Taustalla uskovaisen arvomaailma
Yleensä Malinen kirjoittaa runon ylös puhelimensa muistikirjaan heti, kun ydinajatus tulee mieleen. Runot kuvaavat suurimmaksi osaksi hyvin arkisia asioita.
– Kun olin kotiäitinä, kirjoitin vauvan varpaista. Niinkin pieni asia kuin vauvan varpaiden näkeminen teki päivästä hyvän ja siitä piti kirjoittaa runo, hän kertoo esimerkin yhden runonsa taustasta.
Runojen pääasialliset teemat ovat Malisen mukaan aika tavallisia, jopa kliseisiä aiheita, kuten vanheneminen, ajan kulku ja rakkaus. Myös luonto ja Jumalan luomistyö puhuttelevat.
– Tarkoitus on, että kaikissa runoissa olisi taustalla uskovaisen arvomaailma. Joskus on tullut kirjoitettua sellainen runo, että vaikka se kirjallisessa mielessä on ollut onnistunut, en ole sitä halunnut julkaista, hän jatkaa.
Julkaisuja sosiaalisessa mediassa
Malisen pääasiallinen julkaisukanava on Instagram. Aluksi hän julkaisi kirjoituksiaan yksityisellä Instagram-tilillään, jonka sisällön näkevät vain hänen seuraajansa. Noin vuosi sitten runoilija perusti myös julkisen tilin, jonka sisällön voivat nähdä kaikki sovelluksen käyttäjät.
Sähköisten kanavien lisäksi Malinen on julkaissut omakustanteena kaksi runokokoelmaa, joita on myyty puskaradion kautta tuttaville. Sen lisäksi runoja on julkaistu toisinaan Päivämiehessä.
– Etenkin aluksi osa julkaisuista oli vähän synkkiä, kun siskoni sairastumisen lisäksi lähipiirissäni oli muitakin vastoinkäymisiä. Sain hyvää tarkoittavia yhteydenottoja ihmisiltä, että onko kaikki hyvin, jolloin heille piti kertoa, että tämä teksti on vain ajatusten ilmaisua, eikä se todellisuus, jossa elän, hän muistelee.
– Vaikeallakin hetkellä kirjoitetussa runossa on tarkoitus tuoda esiin toivon sanomaa, hän lisää.
Ei mikään runotyttö
Malisella kesti aikansa huomata, että hän ylipäätään piti kirjoituksiaan runoina.
– Aluksi en osannut edes ajatella, että nämä ovat runoja, koska ne olivat lähinnä paperille kirjoitettuja ajatuksia. Joku muu niitä taisi alkaa runoiksi sanoa ensin, hän muistelee.
Vaikka Malinen alkoi kirjoittaa runoja vasta aikuisena, kirjallisuus on aina ollut hänelle tärkeää.
– Kirjoittaminen on ollut minulle helppoa ja olen mielelläni auttanut, kun joku on pyytänyt kirjoittamaan jostain aiheesta. Sitten myöhemmin valkeni, että voihan sitä kirjoittaa, vaikkei kukaan erikseen pyytäisikään, hän kertoo.
Malinen muistelee havahtuneensa noin kolmenkymmenen vuoden iässä siihen, että hänestä löytyy runoilijapuoli.
– Mikään runotyttö en ole ollut. Jouduin käsittelemään asiaa ja kasvattamaan sitä puolta osaksi omaa persoonaani, hän kuvaa kasvuaan runoilijaksi.
Lue lehdestä koko haastattelu sekä Satu Malisen kirjoittama runo.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys