Teksti: Eija Pelkonen
Mikko Pisilä sai pappisvihkimyksensä Oulun tuomiokirkossa 11. kesäkuuta. Hän on seurakuntapastorin viransijaisena kotiseurakunnassaan Rovaniemellä. Sijaisuuden on määrä jatkua loppuvuoden ajan.
Pisilällä on aikomuksenaan saattaa valmiiksi loppurutistusta kaipaava väitöskirjatyönsä. Hän aikoo nyt ottaa ennestään tuttuun yliopistomaailmaan uudenlaista näkökulmaa, sillä hänen virkamääräyksensä Rovaniemen keskikaupungin alueella on osittain oppilaitostyötä. Ennen muuttoaan Rovaniemelle hän on ollut teologian opiskelijana ja väitöskirjatutkijana Joensuussa.
Omavarainen sukuyhteisö
Pisilä on asunut perheineen vaimonsa kotitilalla Rovaniemellä kolmen vuoden ajan.
– Näissä vuosissa minulle on ollut keskeistä koti-isyys ja talonpoikaiselämä osana sukuyhteisöä. Meitä on täällä samalla tontilla toistakymmentä ihmistä kolmessa sukupolvessa.
Yhteisöllisenä harrastuksena tilan asukkailla on lähiruoan viljeleminen kotitarpeiksi.
– Olemme myös tuottaneet erityisesti seudun vanhuksille hyvinvointipalveluita. Näistä töistä vaimoni jäi tänä vuonna äitiyslomalle.
Kohtaamiset kannustavat pappia
– Meillä on täällä pieni ja kotoisa Viirinkylän Rauhanyhdistys. Toimitalomme on palanut Lapin sodassa, mutta järjestämme toimintaa kodeissa, luonnon helmassa ja läheisessä Viirin kappelissa, jossa yhdistyksen toiminta niveltyy osaksi Rovaniemen seurakunnan elämää, Pisilä kertoo.
Hänestä on mukava aloittaa papin työ paikkakunnalla, jonne on jo ehtinyt muutaman vuoden kotiutua.
– Ihmisten kohtaamiset seudun rauhanyhdistyksillä ja ympäröivässä kyläyhteisössä ovat rohkaisseet kohti pappisvirkaa.
Maallikkotehtävät kypsyttivät ammattiin
Mikko Pisilä kertoo, että rovaniemeläiset ovat ottaneet hänet hyvin vastaan ensimmäisen työkuukauden aikana.
– Seurakuntalaiset ja työtoverit ovat suhtautuneet minuun pastorina arvostavalla kiinnostuksella. Pohjoisessa on ihmisiä, jotka kunnioittavat papin virkaa ja perinteistä kristillistä vakaumusta.
Nykypäivän kirkko on Pisilän mukaan moniääninen ja joskus riitasointinenkin, niin kuin oli myös Jeesuksen ajan juutalaisuus.
– Apostolin neuvo on pitää rauha kaikkien kanssa niin kauan kuin se on itsestä kiinni.
Pisilä kuvaa, että on tullut hänen aikansa ”tulla valjastetuksi pappisvirkaan”.
– Tämä tie on hahmottunut Raamatun ja siitä nousevan evankeliumin äärellä. Kun olen kuullut ja lukenut, minua on pyydetty myös saarnaamaan ja opettamaan. Luulisinpa nykyisten vastuideni papin työssä tuntuvan mahdottomilta, jos en olisi saanut ensin maallikkona palvella monella tapaa evankeliumin työssä, erityisesti seurapuhujana ja rippikoulutyössä.
Raamattu on ytimessä
Yliopisto-opinnoissaan Pisilä kertoo suuntautuneensa Raamatun tutkimiseen. Hän ajattelee, että Raamattu on tänäänkin erityisen tärkeä kirja yksittäiselle ihmiselle, yhteiskunnalle ja koko ihmiskunnalle.
– Papin työn keskiössä ovat rukous ja mietiskely Raamatun äärellä. Kaikkien mietiskelyjen jälkeen evankeliumin sanoma on lopulta yksinkertainen: on meillä hyvä Jumala. Jesajan kirjassa (57:15) hän sanoo: ”Minä virvoitan murtuneiden hengen ja herätän eloon nöyrien sydämen.”
Piispan isännöimää kahvitilaisuutta enempää Pisilä ei ehtinyt pappisvihkimystään juhlia, koska rippikoulutyö kutsui saman tien.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys