JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Puhutaan maasta ja taivaasta

Mummon ”suakkunoista” PowerPoint -esityksiin

Puhutaan maasta ja taivaasta
8.5.2024 12.00

Juttua muokattu:

7.5. 14:55
2024050714552920240508120000
Jokainen lapsenlapsi saa mummolta, Lilja-Marja Heilimolta, syntymäpäiväkortin, jossa on hänelle tehty runo ja kuvia edellisistä tapaamisista. Tapaamiset kuvallisissa viestintälaitteissa ja syntymäpäiväkortit ovat uutta sukuhistoriaa.

Jokainen lapsenlapsi saa mummolta, Lilja-Marja Heilimolta, syntymäpäiväkortin, jossa on hänelle tehty runo ja kuvia edellisistä tapaamisista. Tapaamiset kuvallisissa viestintälaitteissa ja syntymäpäiväkortit ovat uutta sukuhistoriaa.

Riitta-Liisa Lyytikäinen

Jokainen lapsenlapsi saa mummolta, Lilja-Marja Heilimolta, syntymäpäiväkortin, jossa on hänelle tehty runo ja kuvia edellisistä tapaamisista. Tapaamiset kuvallisissa viestintälaitteissa ja syntymäpäiväkortit ovat uutta sukuhistoriaa.

Jokainen lapsenlapsi saa mummolta, Lilja-Marja Heilimolta, syntymäpäiväkortin, jossa on hänelle tehty runo ja kuvia edellisistä tapaamisista. Tapaamiset kuvallisissa viestintälaitteissa ja syntymäpäiväkortit ovat uutta sukuhistoriaa.

Riitta-Liisa Lyytikäinen

Riit­ta-Lii­sa Lyy­ti­käi­nen

Ai­ka muok­kaa ko­din pe­rin­tei­tä, jot­ka siir­ty­vät su­ku­pol­vel­ta toi­sel­le. Äi­din ja mum­mon vai­ku­tus Lil­ja-Mar­ja Hei­li­mon elä­mään on ol­lut suu­ri.

Jo­en­suu­lai­nen Lil­ja-Mar­ja Hei­li­mo eli lap­suu­ten­sa maa­ti­lal­la Li­pe­ris­sä kol­men su­ku­pol­ven suur­per­hees­sä. Pöy­dän ää­res­sä ate­ri­oi­vat 12-lap­si­nen per­he, isä­näi­ti, apu­lai­nen ja ke­sä­lap­set. Mum­mon ”su­ak­ku­nat” eli ta­ri­nat ja äi­din ker­to­muk­set omas­ta per­hees­tään an­toi­vat tie­toa en­ti­sa­jan elä­mäs­tä.

– Isän­maal­li­suus, kris­til­li­nen kas­va­tus, si­veel­li­set elä­män­ta­vat ja tar­kan mar­kan ta­lous ovat oh­jan­neet su­ku­ni nais­ten elä­mää, Hei­li­mo ki­teyt­tää nais­ten pe­rin­nön.

Mum­mo oli ai­na läs­nä

Lil­ja-Mar­ja Hei­li­mon mum­mol­la oli luon­tai­nen tai­pu­mus huo­mi­oi­da ja loh­dut­taa pie­niä.

– Hä­nen vai­ku­tuk­ses­taan mi­nul­le kas­voi hyvä it­se­tun­to, ruu­suis­ta ja ri­suis­ta ni­vot­tu. Hän pu­hal­si ki­pe­ää paik­kaa ja hoi­ti pään­sär­kyä kuo­put­ta­mal­la nis­kaa. Kii­kus­sa is­tu­es­saan hän veti kiu­kut­te­li­jan kok­ka­ke­pil­lä luok­seen pu­hu­tel­ta­vak­si, Hei­li­mo muis­taa.

Ma­ria-mum­mo täh­den­si päi­vä- ja viik­ko­ryt­min tär­keyt­tä. Sääs­tä­mi­sen aak­ko­set Hei­li­mo ker­too op­pi­neen­sa hä­nel­tä. Kaik­ki kier­rä­tet­tiin hyö­ty­käyt­töön, jä­tet­tä ei jää­nyt. Mum­mo neu­voi sa­nan­las­kuil­la ah­ke­ruu­teen ja vas­tuul­li­suu­teen.

– Etei­ses­tä tun­tee emän­nän. Min­kä taak­seen jät­tää sen edes­tään löy­tää. ”Joka ei työ­tä tee, ei pidä myös­kään syö­män.” ”Lais­kan pyyk­ki lau­an­tai­na.” ”Il­ta on aa­mua vii­saam­pi”, Hei­li­mo lu­et­te­lee.

Äi­din pe­rin­tö

Ko­din as­ka­rei­ta teh­tiin yh­des­sä äi­din kans­sa.

– Joka päi­vä käy­vät mie­les­sä­ni äi­din oh­jeet. Huo­maan käyt­tä­vä­ni ruu­an­lai­tos­sa ja lei­po­mi­ses­sa sa­mo­ja oh­jei­ta ja val­mis­ta­va­ni pe­rin­ne­ruo­kia höys­tä­en nii­tä uu­sil­la ai­neil­la. Työ­ru­pe­a­mat oli­vat kuin ki­säl­lin op­pi­tun­te­ja, joi­den an­ti on vie­lä­kin sel­käy­ti­mes­sä­ni, Hei­li­mo ker­too.

Sun­nun­tait ja juh­la­py­hät oli­vat oi­ke­as­ti py­hiä.

– Sun­nun­tai­sin Sai­mi-äi­ti piti ky­län py­hä­kou­lua. Ko­din jär­jes­tä­mät seu­rat oli­vat juh­laa. Saim­me niis­tä enem­män kuin an­noim­me, Hei­li­mo iloit­see.

Vuo­den juh­la­py­hiin liit­tyi­vät pe­rin­tei­set ta­vat, pe­rin­ne­ruu­at ja so­mis­tuk­set – ja pe­rin­ne jat­kuu.

Sai­mi-äi­dil­lä oli kes­kus­te­lun ja myön­tei­sen sa­noit­ta­mi­sen tai­to. Hän luki ää­neen Las­ten Sii­o­nin ja kris­til­li­syy­den jul­kai­sut. Us­kon nä­kö­kul­ma oli ar­jes­sa mu­ka­na sa­non­toi­na ku­ten ”jos Ju­ma­la suo”, ”jos elon­päi­viä riit­tää”, ”Ju­ma­la var­jel­koon” tai ”jos Ju­ma­la an­taa kas­vun”. Luot­ta­mus Ju­ma­laan oli voi­ma­kas.

Työ­tä, am­mat­tia ja kou­lu­tus­ta myös ty­töil­le ar­vos­tet­tiin.

– Käy­kää edes ly­hy­em­pi kou­lu­tus toi­meen­tu­lon vuok­si, jos puo­li­so kuo­lee tai jää työt­tö­mäk­si.

Äi­ti oh­jeis­ti tu­tus­tu­maan mie­heen en­nen seu­rus­te­luun si­tou­tu­mis­ta:

– Tär­kein­tä on sy­dä­men us­ko. Kih­lau­sai­kaa ei kan­na­ta pit­kit­tää tur­haan, sie­lun­vi­hol­li­nen hyök­kää her­käs­ti kah­den vä­liin, Hei­li­mo ker­taa äi­din oh­jei­ta.

Lue tä­män vii­kon Päi­vä­mie­hes­tä myös, mi­ten pe­rin­tei­tä nou­da­te­taan Hei­li­mon per­hees­sä ny­ky­ään.

14.6.2024

Nöyrät sinä pelastat, mutta ylpeiden katseen painat alas. Sinä, Herra, sytytät minun lamppuni, sinä, Jumala, tuot pimeyteeni valon. Ps. 18:28–29

Viikon kysymys