Gagnefin kunnassa, Mockfjärdissä Daljoen rannalta asuva Lasse Oksanen on liikkunut luonnossa jo pienestä pojasta lähtien. Myöhemmin mukaan tuli muun muassa villisian metsästys.
haastateltavalta
Gagnefin kunnassa, Mockfjärdissä Daljoen rannalta asuva Lasse Oksanen on liikkunut luonnossa jo pienestä pojasta lähtien. Myöhemmin mukaan tuli muun muassa villisian metsästys.
haastateltavalta
Satu Paananen
Kivijärven syrjäkylillä kasvanut Lasse Oksanen on rämpinyt metsiä jo lähes puolen vuosisadan ajan. Metsästys siirtyi luonnollisesti isältä pojalle.
– Ei siitä siihen aikaan edes taidettu puhua harrastuksena, vaan itsestäänselvänä asiana, Oksanen muistelee.
Kun Oksanen muutti 1980-luvulla Ruotsiin, hänen täytyi suorittaa uusi metsästystutkinto. Ruotsin kieli taisi vielä kangerrella, mutta motivaatiosta ei ollut pula.
Alussa hänen pääasiallisia saaliitaan olivat kauriit ja metsäkanalinnut. Myöhemmin mukaan kuvaan tulivat villisian metsästys ja hirvestys.
Oksanen pitää metsästystä todella monipuolisena harrastuksena.
– Se pitää sisällään niin yksin puuhailua kuin yhteistä tekemistäkin. Esimerkkejä tästä ovat koirien hoito ja kouluttaminen, aseiden huolto, talviruokinnoista huolehtiminen sekä tietenkin metsästysretkien suunnittelu ja toteutus. Mukava jutusteluhetki nuotion ympärillä kruunaa pitkän metsästyspäivän, hän toteaa.
Metsässä samoaminen rentouttaa ja antaa upeita luontokokemuksia.
– Moni ei tule ajatelleeksi mitä muuta metsästykseen liittyy. Metsästäjillä on tärkeä tehtävä eläinkantojen tasapainottajina. Jos vaikkapa kettujen määrää ei säädellä, niin kauris- ja lintukannat kärsivät.
Metsässä tulee osata liikkua luontoa kunnioittaen, sotkematta ja eläinten pesintää häiritsemättä. Lisäksi saaliista pitää pystyä ottamaan hyötykäyttöön kaikki mahdolliset osat.
– Suurin osa metsästäjistä käyttäytyykin hyvän metsästysetiikan mukaan, Oksanen arvioi, vaikka joitain poikkeuksiakin silloin tällöin tapaa.
Oksanen näkee metsästyksen osana Jumalan ihmisille antamaa tehtävää.
– Meidän tulee viljellä ja varjella meidän hoitoomme uskottua luomakuntaa parhaan ymmärryksemme mukaan, hän tuumii.
Päättäjille hän toivoo viisautta ja malttia, etteivät he tekisi äärimmäisyyksiin meneviä päätöksiä eri asioissa, jotka suoraan tai välillisesti koskevat luonnon jatkuvuutta ja hyvinvointia.
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys