– Meillä on ollut asti ajatus, että lapset kulkevat pienestä pitäen mukana maatilan arjessa ja kasvavat tähän. He oppivat ja omaksuvat maatilan askareita siinä sivussa, Elli Vähäsöyrinki iloitsee Armi-tytär vierellään.
Tuovi Kivioja
– Meillä on ollut asti ajatus, että lapset kulkevat pienestä pitäen mukana maatilan arjessa ja kasvavat tähän. He oppivat ja omaksuvat maatilan askareita siinä sivussa, Elli Vähäsöyrinki iloitsee Armi-tytär vierellään.
Tuovi Kivioja
Jenna Aunio
Viime vuonna agrologiksi valmistunut Elli Vähäsöyrinki työskentelee yrittäjänä miehensä Toni Vähäsöyringin kanssa tämän suvun lihakarjatilalla Nivalan Haikarassa. He ovat Silvastin tilan neljäs sukupolvi kahden lapsensa kanssa. Vaikka Vähäsöyrinki on lapsesta asti kulkenut navetassa, ei alalle hakeutuminen ollut itsestäänselvyys. Ensin tie kulki lähihoitajaopintoihin, mutta vapaiden ja lomien kuluessa kotitilan töissä haave omasta maatilasta alkoi kasvaa ja sai hänet hakeutumaan agrologiopintoihin.
– Lehmät ovat aina olleet minun juttuni. En vielä opintojeni alussa tiennyt, että Tonin myötä elämä kuljettaisi minut juuri lihakarjatilalle, hän kertoo.
Tilalla kasvatetaan vasikat teuraiksi asti. Työ poikkeaa maitotilan arjesta, mutta on opettanut näkemään tuotannon merkityksen uudesta näkökulmasta.
– Minulla meni hetki tottua siihen, että lihatilalla eläin on niin vähän aikaa verrattuna maitotilaan. Se on elämän kiertokulkua ja siksi onkin tärkeää antaa eläimille mahdollisimman hyvä elämä.
Agrologiopinnot antoivat ennen kaikkea valmiuksia yrittäjyyteen. Erityisen hyödyllisiksi ovat osoittautuneet opit taloudesta ja kirjanpidosta, sekä kyky etsiä tietoa oikeista lähteistä.
– Kaikkea ei tarvitse osata ulkoa. Tärkeintä on tietää, mistä tieto löytyy ja miten sitä sovelletaan käytännössä.
Tilalla vastuunjako on selkeä: Elli hoitaa eläimet ja kirjanpidon, Toni peltotyöt, mutta askareita tehdään kuitenkin yhdessä. Eläinten hoidossa tärkeintä on tarkkailu.
– Eläinten hyvinvointi on kaiken perusta. Karjasilmä kehittyy kokemuksen myötä – jo korvan asento voi kertoa, että eläimellä on jokin hätänä.
Vuodenkierto rytmittää työn. Keväällä huolletaan koneet ja aloitetaan kylvöt, kesällä tehdään rehut, syksyllä puinnit ja maanmuokkaukset. Talvi on suunnittelun aikaa, jolloin hankitaan tuotantopanokset ja tehdään viljelysuunnitelmat. Syksyllä ja talvella on tilaa myös harrastuksille, kuten ompelemiselle.
Työ ei kuitenkaan pääty koskaan kokonaan.
– Tämä on elämäntapa, ei “kahdeksasta neljään” -ammatti. Yksikään päivä ole samanlainen.
Silti Vähäsöyringit pitävät kiinni yhdestä periaatteesta: sunnuntait ovat lepopäiviä.
– Silloin tehdään vain pakolliset työt. On tärkeää viettää aikaa lasten kanssa, käydä kylässä ja seuroissa.
Työssä palkitsevinta on nähdä oman työn tulokset, vaikka ne näkyvät vasta pitkän ajan kuluttua. Muutokset eläinten ruokinnassa tai hoidossa voivat näkyä vasta puolentoista vuoden päästä, mikä vaatii kärsivällisyyttä. Työtä kehitetään yhdessä eri asiantuntijoiden, kuten eläinlääkärin ja ruokintasuunnittelijan kanssa.
Vähäsöyrinki pitää työssään tärkeänä rehellisyyttä ja tunnollisuutta. Omat haasteensa maatalousyrittäjyyteen tuovat nopeaan tahtiin muuttuva byrokratia sekä sääolosuhteet.
– Sään kanssa täytyy vain elää, ja se lohduttaa, ettemme yksin ole sateiden armolla. Pyrimme aina tekemään parhaamme, ja loput ovat Korkeimman käsissä.
Nuoria alasta kiinnostuneita Vähäsöyrinki kannustaa rohkeasti opiskelemaan, vaikka omaa maatilataustaa ei olisi.
– Harjoittelupaikkoja kannattaa kiertää mahdollisimman monipuolisesti. Silloin oppii kyseenalaistamaan vanhoja toimintatapoja ja löytää parhaat käytännöt.
Tulevaisuuteen hän katsoo toiveikkaasti maailman epävarmasta tilanteesta huolimatta.
– Toivon, että saamme tehdä tätä työtä vielä pitkään ja että terveys säilyy. Tämä on meidän yhteinen unelmamme.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys
Ilmoitukset
Lasten heleää yhteislaulua Karjasillan kirkosta. Äänitteellä kuultavien tuttujen seuralaulujen teemana ovat Jeesuksen antama syli ja huolenpito sekä osallisuus Jumalan valtakunnassa.