Har­ri Vä­hä­jylk­kä

Kan­nus­lai­nen As­ko Syr­jä­lä va­lit­tiin hel­mi­kuus­sa kir­kol­lis­ko­kou­se­dus­ta­jak­si. Työ al­koi konk­reet­ti­ses­ti 13. tou­ko­kuu­ta, kun kir­kol­lis­ko­kouk­sen toi­mi­kau­si al­koi mes­sul­la Tu­run tuo­mi­o­kir­kos­sa.

– Koin ava­jais­mes­sun Tu­run tuo­mi­o­kir­kos­sa juh­lal­li­se­na. Lii­tyin yh­te­nä lenk­ki­nä pit­kään ket­juun. Mo­net su­ku­pol­vet ovat ol­leet täs­sä teh­tä­väs­sä en­nen mi­nua. Nyt mi­nut on kut­sut­tu sa­maan työ­hön, Syr­jä­lä ker­too tun­nel­mis­taan.

Syr­jä­lä toi­voo, et­tä hä­nen toi­min­tan­sa oli­si ra­ken­ta­mas­sa kirk­koa raa­ma­tul­li­sen us­kon poh­jal­ta.

– En läh­de tän­ne ke­tään neu­vo­maan ja opas­ta­maan, vaan ha­lu­an yk­sin­ker­tai­ses­ti ker­toa, mi­ten it­se us­kon ja ajat­te­len. Maa­il­ma ym­pä­ril­lä muut­tuu, sa­moin joi­den­kin kä­si­tyk­set esi­mer­kik­si avi­o­lii­tos­ta muut­tu­vat, mut­ta Ju­ma­lan sana ei täs­sä­kään asi­as­sa muu­tu. Us­ko­vai­se­na ha­lu­an pi­täy­tyä Ju­ma­lan sa­nas­sa, Syr­jä­lä to­te­aa.

Syr­jä­lä ker­too läh­te­vän­sä luot­ta­mus­teh­tä­vään nöy­rin mie­lin. Hän ko­kee tar­vit­se­van­sa uu­des­sa teh­tä­väs­sä tu­kea ja opas­tus­ta.

– Ha­lu­an ver­kos­toi­tua eri ih­mis­ten kans­sa, toi­mia kun­ni­oit­ta­vas­ti ja ar­vos­ta­vas­ti myös hei­dän kans­saan, jot­ka us­ko­vat ja ajat­te­le­vat asi­ois­ta eri ta­val­la. Täl­lai­sel­la suh­tau­tu­mi­sel­la syn­tyy luot­ta­mus­ta ja pa­rem­paa yh­teis­työ­tä. On tär­ke­ää op­pia tun­te­maan edus­ta­ja­to­ve­rei­ta myös ih­mi­si­nä.

Uu­si kir­kol­lis­ko­kou­se­dus­ta­ja ha­lu­aa toi­mia vies­tin­vie­jä­nä kah­teen suun­taan:

– Jos jol­la­kul­la on ha­lua ot­taa yh­teyt­tä ja ju­tel­la, niin mie­lel­lä­ni kuun­te­len ken­tän vies­tiä, kes­kus­te­len ja vien sitä myös eteen­päin, Syr­jä­lä va­kuut­taa.

Kir­kon tu­le­vai­suut­ta aja­tel­len hän ha­lu­aa vies­tiä, et­tei ole syy­tä hä­täil­lä ja pe­lä­tä, vaan saa ol­la rau­hal­li­sin mie­lin ja luot­taa Ju­ma­lan huo­len­pi­toon ja joh­da­tuk­seen.