Ritva Löppönen
Monet muuttokuormat lähtivät Suomesta 1960- ja 1970-luvuilla Ruotsiin, jossa kaivattiin työvoimaa. Mika ja Ann-Mari Kinnunen Taalainmaan Borlängestä ovat toisen polven siirtolaisia. Suomalaisuus on vahva osa heidän identiteettiään.
Reisjärveltä kotoisin olevat Mika Kinnusen vanhemmat Antero ja Anneli Kinnunen muuttivat Eskilstunaan vuonna 1970 kolmen pienen lapsen kanssa. Ann-Mari Kinnusen vanhempien Raija ja Jouni Juujärven muuttokuorma saapui Kemijärveltä Kopparbergiin vuonna 1968. Perheessä oli tuolloin neljä pientä lasta.
Mika ja Ann-Mari Kinnunen syntyivät uudessa kotimaassa 1970-luvun alussa. Asuinpaikkakunnat vaihtuivat aluksi, kunnes perheiden elämä vakiintui Taalainmaalle, Gagnefin kuntaan.
Kahdella kielellä
Ann-Mari ja Mika Kinnusen lapsuudenkodeissa kotikieli on aina ollut suomi. Kesäloma merkitsi heille aina reissua Suomeen suviseuroihin ja mökeille. Siikatörmällä käydyltä rippikoululeiriltä löytyi uusia kavereita. Heillä on edelleenkin ystäviä Suomessa.
Ruotsin kieli tuli kuvioihin koulumaailman ja harrastusten kautta. Hyvin pitkään suomi oli myös ainoa seurakieli silloisessa Borlängen seudun Rauhanyhdistyksessä.
Suomen kieli on heille myös ”saarnakieli”, ovathan he kasvaneet siihen lapsesta saakka. Suomenkieliset Siionin laulut tuntuvat heistä tutuilta, mutta he kokevat ruotsinkielisten käännösten merkityksen todella tärkeäksi.
– Nehän ovat juuri suoraan nuorille, kuvailee Ann-Mari.
Vuodet seuratulkkina ja rippileirillä ovat selventäneet hänelle omaa identiteettiä.
– Tulkkina rippikoululeirillä koin todella voimakkaasti oman suomalaisuuteni osaksi identiteettiäni, kertoo Ann-Mari.
Kotisiionin merkitys
– Sehän on koti. Siellä on omat ihmiset, kuvailevat Kinnuset oman kotirauhanyhdistyksen ja kotisiionin merkitystä.
– Joulujuhlat ja kevätjuhlat Wallingårdenilla olivat jonkinlaisia kohokohtia lapsuudessa, muistelee Ann-Mari Kinnunen. Kumpikin muistaa esimerkiksi lapsuudessa järjestetyt pyhäkoulut.
Kaikki suomalaiset kaverit olivat silloin uskovaisia. Ann-Mari kertoo, että hänellä itsellään ja koulukavereillakin oli pitkään sellainen käsitys, että kaikki suomalaiset ovat uskovaisia.
Perinteitä vaalien
Ann-Mari ja Mika löysivät toisensa omasta kotisiionista ja avioituivat vuonna 1993. Perheeseen on annettu kuusi lasta.
– Alkuun puhuttiin suomea, etenkin vauvoille, mutta kotikieli on vaihtunut ruotsiksi aikojen kuluessa. Vanhemmat lapset toki ymmärtävät edelleen suomea. Osa heistä on käynyt myös opiston Suomessa, Kinnuset kertovat.
Kotona vaalitaan suomalaisia perinteitä. Erityisesti se näkyy joulupöydässä.
Perhe asui viiden vuoden ajan Uppsalassa Ann-Marin opiskellessa lääketieteellisessä tiedekunnassa.
– Kerran kuussa kävimme kuitenkin Taalainmaalla kodeissamme ja seuroissa, kertoilee Mika.
Ann-Marin valmistuttua lääkäriksi muutto kotiseudulle tuli ajankohtaiseksi.
Mika Kinnunen on tehnyt päivätyönsä rakentajana. Hänen lahjojansa on tarvittu jo monessa rauhanyhdistyksen laajennusprojektissa sekä johtokunnan tehtävissä.
Kumpikin on saanut hyödyntää myös omaa suomen kielen osaamistaan ansiotyössään Mikan kohdatessa asiakkaita ja Ann-Marin tavatessa suomalaisia potilaita.
– Aikaisemmin suomalaisia pidettiin erilaisina, mutta kun Ruotsiin on tullut väkeä muista maista, suomalaiset on koettu enemmän samanlaisiksi ruotsalaisten kanssa. Suomalaisia arvostetaan ahkerina ja tunnollisina työtekijöinä, kertoo Ann-Mari kokemuksistaan.
Näihin ajatuksiin on Mikankin helppo yhtyä.
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys