Rukous on annettu ihmiselle lahjaksi, jotta hän voi kääntyä asioissaan Jumalan puoleen. Joku käyttää tätä viestikanavaa harvoin tai ei koskaan. Jos ihminen ei usko Jumalaan, hänellä ei liene tarvetta uskoa rukouksen voimaankaan. Tilanne voi kuitenkin muuttua, esimerkiksi hädän tai suuren pelon keskellä. Ukrainan sodan sytyttyä suomalainen näytelmäkirjailija Elli Salo kertoi ukrainalaisen ystävänsä viestistä sodan keskeltä: ”Ateistitkin ovat alkaneet rukoilla” (HS, 25.4.2022).
Myös uskovainen ihminen saattaa kokea rukouksen lahjan käyttämisen jäävän vähälle. Rukous tuntuu olevan kuin palovaroitin tai sammutuspeite, jolla on käyttöä vain tositilanteessa. Tuolloinkin ihminen saattaa kokea, että rukous on kömpelö tai itsekäs. Jeesuksen mukaan rukouksen voima ei ole sen muodossa tai monissa sanoissa. Jumala tietää rukoilijan tarpeet jo ennen kuin tämä rukoilee (Matt. 6:8).
Rukoileva ihminen ei aina saa sitä, mitä Jumalalta pyytää. Rukoukseen onkin hyvä liittää Jeesuksen esimerkin mukainen pyyntö ”tapahtukoon sinun tahtosi”. Jumalan vastaus pyyntöön saattaa olla toisenlainen kuin pyytäjän oma tahto.
Mikäli asian ratkeaminen viipyy, saattaa rukoilijalla nousta epäilys, kuuleeko Jumala hänen rukoustaan. Apostolien teot kertovat tällaisista epäilyistä. Pietarin tultua vangituksi ”seurakunta rukoili lakkaamatta Jumalaa hänen puolestaan” (Ap. t. 12:5). Kun Jumala ihmeen kautta vapautti Pietarin vankilasta, eivät rukoilijat kyenneet uskomaan tapahtunutta. He kysyivät Pietarin tulosta kertovalta palvelustytöltä: ”Oletko järjiltäsi?” (Ap. t. 12:15.)
Lapsen ja nuoren on hyvä saada rohkaisua käyttämään rukouksen lahjaa. Yhdessä lausuttu iltarukous tuo turvaa lapselle. Nuori saattaa tarvita rohkaisua siihen, että myös hänellä on oikeus lukea iltarukous omassa opiskelija-asunnossaan yksin tai yhdessä uskonystävän kanssa.
Onnistumisen hetkellä on oikein kiittää Jumalaa, vaikkapa vain yhdellä sydämestä lähtevällä sanalla: ”Kiitos!”
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys