En­ti­sai­kaan pu­hut­tiin me­di­an si­jaan jouk­ko­vies­tin­näs­tä. Sen kes­kei­sim­mäk­si teh­tä­väk­si kat­sot­tiin tie­to­jen vä­lit­tä­mi­nen mah­dol­li­sim­man tar­kas­ti ja no­pe­as­ti.

Me­di­a­kent­tä on laa­jen­tu­nut ja mo­ni­puo­lis­tu­nut no­pe­as­ti 2000-lu­vul­la in­ter­ne­tin an­si­os­ta. Ny­kyi­sin uu­ti­set jul­kais­taan en­si­si­jai­ses­ti net­ti­si­vuil­la ei­kä kaik­kia jut­tu­ja vie­dä pai­net­tuun leh­teen lain­kaan. Vies­tin­nän no­peu­tu­mi­nen on mah­dol­lis­ta­nut uu­tis­vir­ran seu­raa­mi­sen lä­hes ajan­ta­sai­ses­ti.

So­si­aa­li­nen me­dia on tuo­nut mu­ka­naan uu­sia vies­tin­tä­ka­na­via ja muut­ta­nut vies­tin­nän luon­net­ta. Ai­em­min oli ole­mas­sa uu­tis­kyn­nys: uu­ti­sen oli lä­päis­tä­vä tiet­ty seu­la, jos­sa vies­tin­tä­vä­li­neen toi­mi­tus ar­vi­oi sen luo­tet­ta­vuut­ta ja mer­kit­tä­vyyt­tä, en­nen kuin se pää­si jul­ki. Some on mah­dol­lis­ta­nut sen, et­tä ny­kyi­sin kuka ta­han­sa voi vies­tiä mitä ta­han­sa ja saa­da vies­til­leen laa­jaa jul­ki­suut­ta, vaik­ka se oli­si täy­sin paik­kan­sa pi­tä­mä­tön.

Mo­nis­ta some-pal­ve­luis­ta on muo­dos­tu­nut myös tie­don­vä­li­tys­ka­na­via. Uu­tis­pal­ve­luis­sa jul­kais­tu­jen jut­tu­jen ja­ka­mi­nen so­meen on ny­kyi­sin ar­ki­päi­vää. Tä­män myö­tä mo­net ovat omak­su­neet ta­van seu­ra­ta uu­ti­sia vain so­me­ka­na­vil­la. Täl­lai­nen toi­min­ta ka­peut­taa kui­ten­kin mer­kit­tä­väs­ti nä­kö­a­lo­ja. So­mes­sa jul­kais­tut uu­ti­set ovat suu­rel­ta osin va­li­koi­tu­neet mui­den seik­ko­jen kuin uu­ti­sar­von pe­rus­teel­la. Mer­kit­tä­vim­pä­nä va­lin­ta­te­ki­jä­nä on usein ol­lut nii­den viih­de­ar­vo.

So­me­vies­tin­tä on vai­kut­ta­nut myös pe­rin­tei­sen me­di­an vies­tin­tään: sii­nä­kin ko­ros­tuu ny­kyi­sin usein viih­de­ar­vo uu­ti­sar­von si­jas­ta. Ot­si­koi­hin nos­te­taan huo­mi­o­ta he­rät­tä­viä asi­oi­ta, jot­ka saat­ta­vat ol­la ko­ko­nai­suu­den kan­nal­ta epä­o­len­nai­sia yk­si­tyis­koh­tia. Täl­lai­nen klik­ki­jour­na­lis­mi hä­mär­tää hel­pos­ti kä­si­tys­tä sii­tä, mikä on tär­ke­ää ja uu­ti­soin­nin ar­vois­ta. Pa­him­mil­laan se saat­taa vää­ris­tää ih­mi­sen to­del­li­suus­ku­vaa ja saa­da us­ko­maan, et­tä asi­ois­ta voi ol­la ole­mas­sa eri­lai­sia to­tuuk­sia.

Kris­til­li­syy­tem­me tie­don­vä­li­tyk­ses­sä to­tuu­del­li­suut­ta on ai­na pi­det­ty mer­kit­tä­vä­nä pe­ru­sar­vo­na, ei­kä täs­tä ole syy­tä luo­pua tu­le­vai­suu­des­sa­kaan. Ju­ma­lan sa­nan to­tuus py­syy sa­ma­na maa­il­man muut­tu­es­sa, vaik­ka ih­mi­set yrit­täi­si­vät tie­toi­ses­ti muut­taa sitä. Tä­hän muut­tu­mat­to­maan to­tuu­teen on tur­val­lis­ta luot­taa ja sen mu­kaan on hyvä toi­mia.