Kris­ti­tyt ym­pä­ri maa­il­man val­mis­tau­tu­vat juh­li­maan Jee­suk­sen syn­ty­mää. Jou­lun viet­to on le­vin­nyt myös sel­lais­ten mai­den ja kult­tuu­rien kes­kel­le, jois­sa kris­ti­nus­ko ei ole val­taus­kon­to. Mo­nil­le tie­to jou­lun al­ku­pe­räs­tä on ohut tai tun­te­ma­ton. Jou­lua vie­te­tään kes­ki­tal­ven juh­la­na, jol­loin lä­hei­siä ja mui­ta ih­mi­siä muis­te­taan lah­joil­la.

Tu­le­vaa jou­lua vie­te­tään mo­nis­sa pai­kois­sa, jois­sa rau­han ja toi­von sa­no­mal­le on eri­tyi­nen ti­laus. So­dat, le­vot­to­muu­det ja vä­ki­val­ta kar­kot­ta­vat ilon ja toi­von lii­an mo­nes­sa pai­kas­sa. Maa­il­ma oli­si rau­hal­li­sem­pi ja tur­val­li­sem­pi paik­ka, jos kaik­ki ih­mi­set pyr­ki­si­vät elä­mään jou­lun lap­sen, Jee­suk­sen ope­tuk­sen mu­kaan.

Kär­si­vän ja pe­lok­kaan maa­il­man kes­kel­le saa­puu vies­ti Va­pah­ta­jan syn­ty­mäs­tä. Hän­tä kut­su­taan Raa­ma­tus­sa myös Rau­han Ruh­ti­naak­si (Jes. 9:5). Jee­suk­sen tuo­ma rau­ha on en­nen muu­ta si­säis­tä rau­haa, joka syn­tyy syn­tien an­teek­si­an­ta­muk­sen seu­rauk­se­na. Ar­mon ja an­teek­si­an­ta­muk­sen oma­koh­tai­nen ko­ke­mi­nen syn­nyt­tää rak­kaut­ta ja kii­tol­li­suut­ta, joka ei ole pa­ko­tet­tua. Us­kon lah­jan saa­nut­ta ih­mis­tä oh­jaa Ju­ma­lan Hen­ki, joka opet­taa ra­kas­ta­maan jo­kais­ta lä­him­mäis­tä ja et­si­mään so­pua.

Jou­lun sa­no­ma yh­dis­tyy myös pää­si­äi­sen ta­pah­tu­miin. On sa­not­tu, et­tä jou­lua ei ole il­man pää­si­äis­tä ei­kä pää­si­äis­tä il­man jou­lua. Va­pah­ta­jan tär­kein teh­tä­vä to­teu­tuu, kun hän kär­sii, kuo­lee ja voi­mal­li­sel­la ylös­nou­se­muk­sel­laan murs­kaa pa­han val­lan voi­mat. Jou­lu­yön pai­men­ten vies­ti Jee­suk­sen syn­ty­mäs­tä saa rin­nal­leen uu­den vies­tin: Jee­sus on nous­sut kuol­leis­ta. Hän elää! Hau­dal­ta läh­tee ilon, rau­han ja toi­von vies­ti, joka tä­nä­kin jou­lu­na on tot­ta kaik­ki­al­la siel­lä, mis­sä evan­ke­liu­min ilo­sa­no­maa ju­lis­te­taan ja us­ko­taan.

Ih­mi­sen oman elä­män kan­nal­ta tär­kein asia on omis­taa us­kol­la jou­lun sy­vin sa­no­ma Va­pah­ta­jan so­vin­to­työs­tä. Us­ko tuo pe­las­tuk­sen ja ikui­sen elä­män Ju­ma­lan luo­na tai­vaas­sa. Jee­sus, maa­il­man valo sä­tei­lee jou­lu­täh­den ta­voin toi­voa ja rau­haa syn­nin pi­men­tä­mään maa­il­maan.