Muut­tu­van maa­il­man­ti­lan­teen myö­tä jul­ki­suu­des­sa on kan­net­tu huol­ta ruo­an riit­tä­vyy­des­tä. Eu­roo­pas­sa käy­tä­vä sota ja eri­lai­set lo­gis­tiik­kaan liit­ty­vät epä­var­muu­det ra­joit­ta­vat nor­maa­lia kau­pan­käyn­tiä. Ener­gi­an ja kul­je­tus­kus­tan­nus­ten nou­su nos­taa puo­les­taan ruo­an hin­taa maa­il­man­laa­jui­ses­ti.

Maa­il­mas­sa tuo­te­taan ih­mis­kun­nal­le riit­tä­väs­ti ruo­kaa. Kui­ten­kin näl­kä on mo­nen ih­mi­sen päi­vit­täi­nen seu­ra­lai­nen, ei­vät­kä nä­län­hä­dät­kään ole tun­te­mat­to­mia il­mi­öi­tä. Toi­saal­ta pel­käs­tään ruo­ka­hä­vi­kin ar­vi­oi­daan ole­van jopa kol­ma­so­san kai­kes­ta ruo­ka­tuo­tan­nos­ta (FAO).

Myös ko­ti­mai­ses­ta ruo­an­tuo­tan­nos­ta on kan­net­tu huol­ta. Mo­net maan­vil­je­li­jät ovat jou­tu­neet vai­ke­aan ti­lan­tee­seen niin ko­hon­nei­den tuo­tan­to­kus­tan­nus­ten kuin jak­sa­mi­sen haas­tei­den kans­sa. Lä­hel­tä tu­le­va puh­das ruo­ka ja kan­sa­kun­nan oma­va­rai­suus ovat vaa­li­mi­sen ar­voi­sia asi­oi­ta.

Jee­sus opet­taa Her­ran ru­kouk­ses­sa pyy­tä­mään jo­ka­päi­väis­tä lei­pää. Ruo­ka ei ole Raa­ma­tun­kaan mu­kaan it­ses­tään sel­vyys, vaan Ju­ma­lan an­ta­maa lah­jaa. Ke­vääl­lä pel­lot kyl­ve­tään luot­ta­en sii­hen, et­tä luo­mi­sen ja kas­vun ih­me ta­pah­tui­si jäl­leen. On tar­peen ru­koil­la Ju­ma­lal­ta suo­tui­sia säi­tä, hy­vää sa­toa ja siu­naus­ta työl­le, jota pel­loil­la teh­dään.

Raa­mat­tu pu­huu nä­läs­tä ja nä­län­hä­däs­tä myös hen­gel­li­ses­sä mie­les­sä. Pro­feet­ta Aa­mos en­nus­taa: ”Koit­taa ai­ka – – sa­noo Her­ra Ju­ma­la – – jol­loin minä lä­he­tän maa­han nä­län. En lei­vän näl­kää, en ve­den ja­noa, vaan Her­ran sa­nan kuu­le­mi­sen nä­län. (Aam. 8:11.) Sa­mas­ta nä­läs­tä pu­hui Jee­sus­kin. Hän to­te­si ole­van­sa tai­vaas­ta tul­lut elä­män lei­pä, joka an­taa maa­il­mal­le elä­män. Jee­sus va­kuut­ti, et­tä joka tu­lee hä­nen luok­seen, ei ole enää nä­lis­sään (Joh. 6:33–35).

Ajal­li­ses­ti näl­käi­nen ih­mi­nen voi ol­la hen­gel­li­ses­ti run­saas­ti ra­vit­tu. Elä­män lei­vän ruok­ki­mal­la, us­ko­vai­sel­la ih­mi­sel­lä on tur­va myös kuo­le­mas­sa.

Elä­vää sa­naa kyl­ve­tään Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­sa jat­ku­vas­ti. Sitä var­ten val­mis­tel­laan myös ke­sän suu­ria seu­ro­ja. Ju­ma­la an­ta­koon kas­vun kyl­völ­le, joka ta­voit­taa hy­vää maa­pe­rää hen­gel­li­ses­ti näl­käis­ten ih­mis­ten sy­dä­mis­sä ym­pä­ri maa­il­man.