Presidentinvaalien ennakkoäänestys päättyi tiistaina, ja varsinainen vaalipäivä on edessä sunnuntaina. Suomalaiset ovat valitsemassa itselleen kolmattatoista presidenttiä.
Näiden vaalien alla moni on kokenut vaikeaksi löytää omaa ehdokastaan tarjolla olevista vaihtoehdoista. Toisille se on selvää joko sopivan ehdokkaan tai puolueuskollisuuden vuoksi – tai molempien yhdistyessä.
Kanssakeskusteluissa on korostunut kysymys arvoista: painottaako oman ehdokkaan valinnassa ehdokkaan esiin tuomia arvoja vai muuta osaamista. Katuhaastatteluissa suomalaiset ovat toivoneet myös sitä, että presidentti saisi yhdistettyä suomalaisia.
Moni pitää tärkeänä, että ulkopoliittisen osaamisen lisäksi presidentti on arvojen osalta suunnannäyttäjä. Uskovainen toivoo, että kristilliset arvot näkyisivät kaiken esivallan, myös presidentin työskentelyssä, mistä seuraisi yhteistä hyvää koko kansalle.
Kristillisyydessä on ollut aina vahva painotus siihen, että osallistutaan ja tehdään mahdollisuuksien mukaan töitä yhteiskunnan eteen. Tämä nousee Jeremian kirjan kehotuksesta tehdä töitä ja rukoilla sen paikan parhaaksi, jossa ihminen elää (Jer. 29:7). Jeremian neuvon mukaisesti monet ovat itse mukana politiikassa tai tekevät työtä hyväksi katsomansa ehdokkaan puolesta.
Politiikka ja vaalit saattavat kuumentaa tunteita, mutta kaiken keskellä on hyvä muistaa, että ajallisten hallitsijoiden valta on lopulta Jumalalta – kuten Jeesus huomautti Pontius Pilatukselle (Joh. 19:11). Jumala antaa esivallan ja johtajat. Näin on myös tulevissa vaaleissa – tulipa kuka tahansa ehdokkaista valituksi presidentin tehtävään (Room. 13:1–4). Uskovaisen ihmisen tehtävänä on rukoilla esivallan puolesta, että sen toiminta koituisi koko maan parhaaksi.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys