Meille on annettu neljä vuodenaikaa. Välillä on lunta ja pakkasta. Välillä sataa vettä. Välillä on hellettä ja voi pulahtaa uimaan. Välillä päästään keräämään luonnon antimia. Kullekin vuodeajalle löytyy sopivaa tekemistä. Meillä jokaisella on varmaan oma suosikkivuodenaika.
Minusta toukokuu on aina tuntunut parhaalta kuukaudelta. Koko vuoden ajattelen, että olisipa toukokuu. Silloin kesä on tulossa. Valoisa aika tuntuu loputtomalta. Linnut ovat tulleet. Luonto herää muutenkin eloon. Mielessä on monia suunnitelmia, mitä esimerkiksi laittaisi kasvimaalle. Koulu- ja työaikana ajatuksiin liittyi myös alkavan loman odotus. Mikä voisi olla riemullisempaa kuin se, kun koulusta Suvivirren jälkeen saattoi kirmata kesälaitumille. Kesäkin tuntui silloin mahdottoman pitkältä.
Lapsuuden muistoissa vuodenaikojen rajat olivat selvät. Kevät tuntui vain jatkuvan ja jatkuvan, mutta kun kesä tuli, se tuli ryminällä muutamassa päivässä. Lumet hävisivät silmissä ja saattoi melkein nähdä, kuinka kasvit ponkaisivat maasta ylös. Usein tuli sitten vielä muutaman päivän mittainen takatalvi. Luntakin saattoi tulla. Nyt kesä tulee enemmän hiipien, pikkuhiljaa.
Kesään liittyy paljon odotuksia. Lomia, mökkeilyä, luonnossa liikkumista, ystävien ja sukulaisten tapaamista. Suviseurat ja muut isot seurat ovat rytmittäneet kesän viettoa. Usein on käynyt niin, että kesä kuluu kuin siivillä. Se on yhtä pitkä kuin muutkin vuodenajat.
Loppukesää ja syksyä hallitsee kaikenlainen keräily. Vuodet eivät ole veljeksiä. Toisinaan tulee hyvin marjoja, joskus sieniä. Mikä onkaan hienompaa, kuin kulkea metsässä aurinkoisena syyspäivänä? Puutarhankin tuotteista päästään nauttimaan. Joskus käy kyllä niin, että sama tuote hankitaan kolmeen kertaan: ensin siemeninä, sitten taimina ja lopulta ostetaan itse tuote. Viljelyshommat ovat ehkä unohtuneet kesän mittaan ja rikkaruohot päässeet niskan päälle.
Loppusyksystä pimeys on vallitseva. Päivät ovat lyhyitä ja luonto valmistautuu talvilepoon. Ei auta kuin haaveilla toukokuusta. Helpotusta tuo, kun lumi tulee maahan. Olen aina ajatellut, kuinka joulu on juuri oikealla paikalla. Sen odotus siivittää pimeintä aikaa. Jouluun liittyy ajallinenkin ajatus tulevasta valoisammasta ajasta.
Kevättalvella ja keväällä päivät ovat taas pidentyneet. Pimeyden jälkeen voi taas alkaa hengittää. Talvi ja kevät tarjoavat monenlaisia mahdollisuuksia nauttia luonnosta. Viime talvi oli ihan oikea talvi. Päästiin hiihtämäänkin ihan urakalla.
Entä sitten kun tulee se koko vuoden odotettu toukokuu? Toteutuvatko kaikki haaveet ja ajatukset? Usein silloin on monenlaisia työ- ja muita kiireitä. Huoliakin voi olla. Toukokuun lopussa huomaa, että nyt se ihannekuukausi taas vilahti ohitse. Ei auta muuta kuin ruveta haaveilemaan seuraavasta toukokuusta.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys