Tarja Korri
Tämän kevään alakoulun kevättapahtuma oli meidän perheessämme 27. ja samalla viimeinen kerta.
Tälle koulumatkalle on sattunut monenlaisia kohtaamisia ja tilanteita. Kouluun tutustumisia, vanhempainvartteja ja -iltoja, sadoittain Wilma-viestejä, varainkeruuta, luokkaretkiä, kaverisynttäreitä, yökouluja, kevät- ja joulujuhlia ja paljon kuskaamista.
Varsinkin lapsiperheessä tulee eteen tilanteita, että jonkun asian kohdalla on viimeinen kerta. Viimeinen tutti heitetään menemään ja ostetaan viimeinen vaippapussi. Loppuu kerholaiset, pyhäkoululaiset ja eskarilaiset. Joskus näitä tilanteita on odottanut, mutta sitten kun se aika tulee, mikään ei juuri muutu. Aikaa ei tunnu tulevan kalenteriin yhtään enempää.
Lapsuuden vaihtuessa nuoruudeksi tulee uusia etappeja. Saadaan rippikoulu käytyä ja opiskelu päätökseen. Useimmilla ihmisillä on jonkinlaisia unelmia ja toiveita tulevaisuuden varalle. On ehkä hyväkin, ettei kaikkea ole mahdollista saada kerralla ja että unelmien eteen pitää tehdä töitä. Silloin saavutettua tavoitetta osaa arvostaa enemmän. Kun saa viimeisen tehtävän tehtyä tai viimeinen puuttuva euro on tienattu, on edessä toivottu palkinto.
Joskus kalenteri näyttää niin täydeltä, ettei ehdi pysähtyä tähän hetkeen. Elämästä tulee ilotonta suorittamista ja sitä katsoo vain tapahtumasta toiseen. Koska jokainen päivä ja hyvästijättö voi olla viimeinen, olisi tärkeää, että ehtisimme olla läsnä niille ihmisille, joita ympärillämme on. Olen joskus nuorena ostanut kortin, jossa on seuraavanlainen runo:
"Iloitse tästä päivästä,
sillä se on elämä itse,
aitona ja sykkivänä.
Sen kaari on lyhyt,
mutta siinä on kaikki
mikä on totta ja oikeaa
ihmisen elämässä.
Eilinen on vain unta
ja huominen kangastusta.
Käytä hyvin tämä päivä,
niin jokainen eilispäivä
on onnellinen unelma
ja jokainen huomen
ihana toivo.
Iloitse tästä päivästä
ja tervehdi sen
nousevaa aurinkoa."
-kalidaso
Tehdyistä virheistä on hyvä oppia. Olen saattanut sanoa useammankin kerran lapsille: ”Annahan olla viimeinen kerta, kun teet tuollaista.” Tai hoksaan itse, että olen tehnyt jotain typerää ja mietin, että oli kyllä viimeinen kerta, kun teen noin.
Tässä ajassa on paljon haasteita. On työttömyyttä tai liiallisen työn painetta. Sairautta ja taloudellisia huolia. Myös muutokset ympärillämme aiheuttavat huolta. Joskus tuntuu, että esimerkiksi kristilliset arvot ovat tärkeitä aina vain pienemmälle joukolle ihmisiä, ja heitä, jotka niitä puolustavat, pidetään suvaitsemattomina. Jos tällaisia asioita kertyy mielen päälle paljon, niiden keskellä saattaa tulla mieleen ajatus, että haluaisi jo kaiken loppuvan.
On olemassa sanonta, että jotain asiaa odotetaan kuin viimeistä päivää. Tuleekohan silloin ajatelleeksi, mitä se tarkoittaa? Viimeinen päivä ja se hetki, kun ihminen ummistaa silmänsä viimeisen kerran tässä maailmassa, on hyvin merkityksellinen. Sen jälkeen ei voi enää tehdä valintoja. Taskilan Lauri, enoni, sanoi isäni hautajaisissa: ”Silloin on myöhäistä tehdä parannusta, kun arkun kantta naulataan kiinni.” Kunpa mahdollisimman moni ihminen saisi kuulla viimeisessä kutsussa sanat: ”Tulkaa, minun Isäni siunatut. (Matt: 25:34)”
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys