Tarja Korri
Tänä vuonna iso teltta ei näkynyt suviseura-alueelle saavuttaessa, vaan vasta, kun oli kävellyt asuntovaunulta noin kilometrin kentälle. Keskustelimme jo kotona siitä, että todennäköisesti majapaikka tulee olemaan kohtuullisen kaukana. Siitä asiasta hyviä puolia etsittäessä kerroin, että ainakin päivän lenkit tulee tehtyä huomaamatta.
Tänä kesänä ihmiset olivat lähteneet liikkeelle tavallista aikaisemmin. Jo keskiviikkona alueella oli kymmeniä tuhansia ihmisiä, vaikka kaikki kentän palvelut eivät olleet vielä silloin käytössä ja aattoseuratkin alkoivat vasta torstaina.
Tänäkin vuonna avajaiset alkoivat juhlavasti lipunnostolla seurakansan laulaessa virttä 584: "Siunaa ja varjele meitä, Korkein, kädelläs." Kaunis rivi Suomen lippuja symbolisoi seitsemää maanosaa sekä SRK:n lähetystyön laajuutta. Avajaisissa oli paikalla runsaasti seuravieraita sekä toimikuntien jäseniä ja kutsuvieraita. On turvallista kokoontua esivallan suojissa ja kiitollisena siitä, että paikkakunnan päättäjät ja viranomaiset ovat myötämielisiä tapahtumalle.
Voikohan avajaisten alussa laulettu suvivirsi kuulua missään kauniimmin kuin täydessä suviseurateltassa laulettuna? "Taas linnut laulujansa visertää kauniisti. Myös eikö Herran kansa Luojaansa kiittäisi!” (VK 571:3.) SRK:n puheenjohtajan, Oulun hiippakunnan piispan ja päätoimikunnan puheenjohtajan puheenvuorojen jälkeen Suviseurat oli virallisesti alkaneet.
Tänäkin vuonna ohjelman runko oli pysynyt samana. Eniten oli seuroja ja laulutuokioita. Nuortenilta ja pyhäkoulu kokosivat teltan täyteen kuulijoita, ja lisäksi ulkona olevan näytön ympärille oli kokoontunut suuri määrä väkeä. Voisi sanoa, että teltan ympärillä oli pyhäkoulun aikana satojen lastenrattaiden kokoontumisajot.
Tänä vuonna seurakentällä koettiin, miten luonnonvoimat voivat aiheuttaa muutoksen ohjelmaan. Äkkiä noussut ukkosmyrsky aiheutti suurta surua ja myös aineellista vahinkoa. Vaikka järjestäjät olivat tehneet parhaansa turvallisuuden takaamiseksi, kaikkea ei voi ennakoida riittävästi. Kuulutukset eivät välttämättä tavoittaneet kaikkia ihmisiä ensimmäisellä kerralla, ja väkeä oli kentällä paljon vielä myrskyn alkaessa. Säät ja niiden vaihtelut ovat arvaamattomia.
Myrskyn jälkeen ilma selkiytyi kauniiksi kesäillaksi ja seuravierailla oli halu käydä ehtoollispöytään. Koko tilaisuuden ajan seurateltta oli täynnä ihmisiä laulamassa. Sen laulun voimaa ja tunnelmaa teltassa on vaikea kuvailla. Luulenpa, että lauluja kerettiin laulaa Siionin laulujen kirjasta lähes joka aihealueen alta, ja kaikki ne nousivat rukouksena tai kiitoksena taivaisiin.
Tänäkin vuonna esirukouspyyntöjä oli paljon. Esirukouspalvelussa itsekin olleena ja pyynnön jättäneenä voin hyvin yhtyä erään puhujan sanoihin ennen esirukousten lukemista: "Näitten pyyntöjen taustalla on todellista ahdistusta. Esirukouspyyntöä ei ole helppo jättää. Näitten pyyntöjen taustalla on itkua, rukouksia, toiveita ja odotusta, että Jumala auttaisi. Jumala tietää nyt jo nämä pyynnöt, ja nämä pyyntöjen jättäjät haluavat kuulla, kun nämä pyynnöt jätetään Jumalan seurakunnalle."
Emme olleet paikalla loppuseuroihin asti, mutta kotona päätössanoja kuunnellessa saattoi vain ihmetellä, miten monien eri tahojen kanssa suviseuraorganisaatio on tekemisissä ja miten valtava määrä asioita pitää ottaa huomioon seuroja järjestäessä. Ei ole pieni juttu perustaa muutamaksi päiväksi suuri kaupunki lähes täydellisine palveluineen, ja vieläpä talkoovoimin. On kiitollinen mieli vastuunkantajia ja työvuorojen tekijöitä kohtaan.
Pudasjärven Suviseurojen päätoimikunnan puheenjohtaja sanoi avajaispuheenvuorossaan näin: Näissäkin seuroissa ohjelma on tuttuun ja turvalliseen tapaan seurapuheita ja lauluja. Pääpuhuja on säilynyt aina samana. Uskomme ja rukoilemme, että lupauksensa mukaisesti Vapahtaja itse on Pyhän Hengen kautta täällä keskellämme." Seurojen päätarkoitus on säilynyt samana. Tänäkin vuonna.
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys