Puhelin soi, ja Vanha Emäntä pyysi, että Nuori Isäntä tulisi kiireen vilkkaa navetalle. Emäntä oli aamulla sanonut navetalla, että ehkä se kohta poikii. Vanha ja Nuori Isäntä olivat molemmat sitä mieltä, että ei se vielä voi poikia, etuajassa se joka tapauksessa olisi ollut.
Mutta siellä se hieho nyt poiki parressa ja ympärillä seisoivat melkein kaikki muut lehmät katsomassa isoilla pullottavilla silmillään. Välillä ne hiukan tönivät toisiaan, jotta saisivat paremman paikan. Tästä poikimisesta olisi tulossa joukkuetapahtuma, niin ruuhkaisaa siellä oli.
Koko syksyn olin sanonut lapsille ja vanhalle isäntäpariskunnalle, että haluaisin nähdä poikimisen. Aina ne tilaisuudet menivät ohi, lehmää kun ei voi käskeä poikimaan. Joskus vasikka syntyi keskellä yötä ja löytyi aamulla ja joskus oli niin, että kun hälytys poikimisesta tuli, tilanne sisällä lasten kanssa piti ensin saada siihen malliin, että siitä pystyisi lähtemään. Ja kun olin lopulta juossut navettaan ja vetänyt kumpparit ja suojahaalarin päälle, vasikka oli jo ehtinyt syntyä. Emo jo tyytyväisenä nuoli vasikkaansa.
Tällä kertaa lapset muodostivat tsemppijoukkuen.
– Äiti, nyt äkkiä menet! Kohta se jo syntyy!
– Et ehdi enää vaihtaa vaatteita tai käydä vessassa! Mene!
Minä menin. Juoksujalkaa kuljin pihan poikki navettaan. Siellä Nuori Isäntä oli paimentamassa lehmiä toiselle puolelle navettaa, jotta saisimme laitettua portin väliin ja hiukan synnytysrauhaa. Eivät lehmät kauas malttaneet mennä, siinä ne edelleen olivat katsomassa, mutta nyt ne olivat kaiteen takana.
Tällä tilalla on pihattonavetta, niin lehmät voivat kulkea siellä vapaasti. Yleensä lehmät laitetaan poikimiskarsinaan, kun poikiminen lähestyy. Tällä kertaa poikiminen tuli kaikille yllätyksenä, paitsi vanhalle emännälle.
Kun saavuin, lehmä yritti ponnistaa, eikä sitä olisi saanut enää siirrettyä poikimiskarsinaan. Tämä vasikka syntyisi parteen, tai oikeastaan parren viereiseen käytävään. Monta kertaa se yritti ja aina sorkat ja pää tulivat ulos vain muutaman sentin. Hidasta se oli tälle ensikertalaiselle.
Lopulta Nuori Isäntä kävi hakemassa apuremmit, jotka kiinnitetään sorkkien ympäri. Niiden avulla autettiin vasikka nopeammin ulos. Olihan se ihmeellistä nähdä, kun lehmävasikka syntyi, ja pikkuhiljaa virkkoi turkki märkänä.
Syntymä on aina yhtä pysäyttävää. Meistä jokainen on vain pieni palanen sukupolvien ketjussa. Vaikka tiede on meidän ihmisten apuna joka päivä, luominen on edelleen Jumalalla.
Parren viereinen käytävä ei ole mikään täydellinen synnytyspaikka. Se on aina enemmän tai vähemmän sonnassa. Vasikka piti saada siirrettyä vasikkakarsinaan mahdollisimman pian. Nuori isäntä ja vanha emäntä kantoivat sen yhdessä portin ja lehmien lävitse. Minä seurasin tiivisti perässä. Muut lehmät olivat innokkaasti tulossa heti, kun portti avautui raolleen. Päällekin saattaisivat tulla, niin innokkaita ne ovat hoitamaan toisten vasikoita.
Tästä vasikasta tulisi Tahti, kun on T-vuosi. Tänä vuonna kaikkien vasikoiden nimet alkavat T:llä. Näin pysytään helpommin perillä, kuka on syntynyt minäkin vuonna.
Navetassa ilma oli täynnä sähköä ja jännitystä. Mainitsin tästä Nuorelle Isännälle. Lehmät olivat levottomia, ammuivat ja tönivät välillä toisiaan, kun kuljeskelivat. Yleensä navetta on rauhallinen ja suhteellisen hiljainen paikka, kun sinne saavun, mutta tämä on kuulemma tavallista silloin, kun lehmä poikii. Toisetkin lehmät innostuvat.
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys