JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Kuormittuneenakin seuroihin?

Nykyiset blogit
2.5.2024 12.00

Juttua muokattu:

26.4. 12:16
2024042612160820240502120000

Kuva: A.-L.S.

Kuva: A.-L.S.

Kun­tou­tu­ja

Mo­nien eri syi­den ta­kia koen kuor­mit­tu­va­ni so­si­aa­li­sis­sa ti­lan­teis­sa. Re­a­goin voi­mak­kaas­ti eri­lai­siin är­syk­kei­siin, sekä ai­neel­li­siin et­tä hen­ki­siin. Li­säk­si elä­män­ti­lan­tee­ni on pit­kään ol­lut vaa­ti­va ja olen kär­si­nyt uu­pu­muk­ses­ta.

Kaik­kien ras­kai­den vai­hei­den myö­tä suh­tee­ni seu­rois­sa käy­mi­seen muut­tui hil­jal­leen. Kun jou­duin läh­te­mään it­kun kans­sa ha­ja­nai­sel­la olol­la rau­ha­nyh­dis­tyk­sel­tä ko­tiin, ky­se­lin mie­les­sä­ni: ei kai tä­män kuu­lui­si näin men­nä?

Net­ti­seu­rat ko­ti­soh­val­la al­koi­vat tun­tua ai­na vain pa­rem­mal­ta rat­kai­sul­ta koh­dal­la­ni. Täy­tyi­hän mi­nun hoi­taa vel­vol­li­suuk­si­a­ni vii­kol­la, pe­rus­te­lin mie­les­sä­ni. Ei ol­lut va­raa käyt­tää vii­mei­siä voi­mia sun­nun­tain seu­rois­ta sel­viy­ty­mi­seen.

”Mis­sä si­nua on pi­det­ty, kun ei ole nä­ky­nyt?” Vä­lit­tä­mi­seen pe­rus­tu­va ky­sy­mys kah­vi­vä­li­a­jal­la kuu­los­ti kor­vis­sa­ni syyt­tä­väl­tä. Huo­no voin­ti ei näy ai­na ulos­päin, ei­kä sitä tee eri­tyi­sem­min mie­li esi­tel­lä­kään. Toi­set seu­ra­vie­raat vai­kut­ti­vat vir­keil­tä ja iloi­sil­ta. Yri­tin ol­la huo­maa­ma­ton ja kät­key­tyä kat­seil­ta. Toi­saal­ta kai­pa­sin koh­da­tuk­si tu­le­mis­ta. Seu­rois­sa­han tois­tuu ai­na se sama kaa­va ja tie­tyt sa­mat ih­mi­set siel­lä ai­na ko­koon­tu­vat, ajat­te­lin tus­kas­tu­nee­na mie­les­sä­ni. Huo­maa­mat­ta­ni ajau­duin ylön­kat­so­jan pai­kal­le.

Sat­tu­man kaut­ta tu­lin joh­da­te­tuk­si vie­raak­si hen­gel­li­seen ti­lai­suu­teen, jos­sa myös lu­et­tiin Raa­mat­tua, lau­let­tiin ja ru­koil­tiin. Läh­ties­sä­ni siel­tä kyl­mä vii­ma kävi sie­lu­ni läpi. Mis­sä oli kaik­ki se tut­tu läm­pö, las­ten ää­net ja on­nel­li­nen pu­heen­so­ri­na? Vie­lä­kö eh­ti­sin seu­roi­hin?

Yh­täk­kiä mie­le­ni tum­mat pil­vet rau­ha­nyh­dis­tyk­sen ta­pah­tu­mien ylä­puo­lel­ta hä­vi­si­vät. Tääl­lä to­si­aan­kin ko­koon­tuu se jouk­ko, joka on mat­kal­la tai­vaa­seen! On­ko mi­nul­la yh­tään syy­tä ol­la tu­le­mat­ta seu­roi­hin, jos vain suin­kin pää­sen? En­tä, jos seu­rat oli­si­vat­kin ka­len­te­ri­viik­ko­ni tär­kein ta­pah­tu­ma? Mitä, jos sai­sin­kin tääl­tä voi­maa ar­keen? Ko­kei­li­sin­ko suh­tau­tua seu­roi­hin eri ta­val­la? Mitä Ju­ma­la sel­lai­ses­ta sa­noi­si?

Voi­maan­tu­mi­nen vaa­tii ai­kaa ja ar­mol­li­suut­ta. Yhä on jos­kus seu­rail­to­ja, jol­loin ko­to­na py­sy­mi­nen on mi­nul­le ter­veys­syis­tä ai­noa vaih­to­eh­to. Kui­ten­kin nä­kö­kul­ma­ni muut­tu­mi­nen on jo tuo­nut pal­jon hy­vää tul­les­saan. Halu pääs­tä seu­roi­hin on tuot­ta­nut myös eri­lai­sia hel­pot­ta­via kei­no­ja ta­voit­teen tu­ek­si. Jee­sus it­se on sa­no­nut: ”Tul­kaa mi­nun luok­se­ni, kaik­ki te työn ja kuor­mien uu­vut­ta­mat” (Matt. 11:28). Jos en heik­ko­na sai­si tul­la seu­roi­hin, niin min­ne sit­ten me­ni­sin?

Pit­kän ko­ro­na­tau­on jäl­keen en­sim­mäi­set oi­ke­at seu­ra­kun­ta­päi­vät jäi­vät py­sy­väs­ti mie­lee­ni. Is­tuim­me taas tu­tus­sa sa­lis­sa yk­si­näi­sen tais­te­lu­jak­son jäl­keen. Niis­ku­tuk­sia kuu­lui joka puo­lel­ta. Mei­tä hoi­det­tiin kuin jouk­ko­si­don­ta­pai­kal­la, niin kuin olen jos­kus kuul­lut ver­rat­ta­van.

Yh­teys toi­siin voi vä­lil­lä ol­la herk­kää ja haas­ta­vaa­kin. Kai­ken in­hi­mil­li­sen va­ja­vai­suu­den ylä­puo­lel­la tun­nen kui­ten­kin py­hien yh­tey­den. Lau­lam­me pois­nuk­ku­neen mat­ka­ys­tä­vän muis­tol­le. Hän ei enää tar­vit­se is­tu­ma­paik­kaa seu­ra­sa­lis­ta. Hä­nes­tä jäi hyvä to­dis­tus.

Sä­väh­dän kä­sit­tä­es­sä­ni ai­van konk­reet­ti­ses­ti, mi­ten rat­kai­se­vas­ta asi­as­ta us­ko­mi­ses­sa on ky­sy­mys. Em­me käy seu­rois­sa vain seu­rois­sa käy­mi­sen vuok­si. Tar­kem­min aja­tel­tu­na tun­tuu val­ta­van suu­rel­ta siu­nauk­sel­ta, et­tä mi­nun­kin ko­ti­seu­dul­la­ni us­ko­vai­set voi­vat ko­koon­tua saa­maan voi­maa tai­vas­mat­kal­le. Te­ki­si mie­li tar­jo­ta tätä sa­maa lah­jaa ai­van jo­kai­sel­le.

Kyl­lä sit­ten­kin seu­rat ovat mi­nul­le vii­kon ko­ho­koh­ta – ja sa­mal­la kuin kii­tos­juh­la kai­kes­ta Tai­vaan Isän huo­len­pi­dos­ta.

Päivämiehen Vierasblogi
Päivämiehen verkkolehden vierasblogissa julkaistaan yksittäisiä tekstejä kirjoittajilta, joilla ei ole omaa blogia lehdessämme. Lukijat voivat tarjota tekstejään julkaistavaksi vierasblogiin.
14.6.2024

Nöyrät sinä pelastat, mutta ylpeiden katseen painat alas. Sinä, Herra, sytytät minun lamppuni, sinä, Jumala, tuot pimeyteeni valon. Ps. 18:28–29

Viikon kysymys