Suo­lal­la on tär­keä teh­tä­vä ruo­an säi­lö­mi­ses­sä. Suo­lat­to­muu­den mais­taa ruo­as­ta sa­moin kuin lii­an suo­lai­suu­den.

Ny­ky­ai­kai­set kyl­mä­säi­ly­tys­lait­teet mah­dol­lis­ta­vat ruo­an säi­lyt­tä­mi­sen pal­jon hel­pom­min kuin Jee­suk­sen ai­ka­na. Sil­loin en­si­si­jai­nen säi­lyt­tä­mis­kei­no ka­lal­le ja li­hal­le oli suo­laa­mi­nen. Suo­laa piti käyt­tää riit­tä­väs­ti ja sen piti ol­la tar­peek­si laa­du­kas­ta. Muu­toin ruo­ka pää­si pi­laan­tu­maan.

Kaik­ki suo­la, mitä Jee­suk­sen ai­ka­na käy­tet­tiin, ei ol­lut riit­tä­vän hy­vää. Kuol­lees­ta­me­res­tä saa­tiin haih­dut­ta­mal­la suo­laa. Sii­hen jäi kui­ten­kin pal­jon myös mui­ta mi­ne­raa­le­ja, joi­ta mei­dän tun­te­mas­sam­me ruo­ka­suo­las­sa ei ole, esi­mer­kik­si mag­ne­siu­mia.

Täl­lai­nen suo­la kävi hel­pos­ti maut­to­mak­si ja kel­pa­si vain lat­ti­oi­den puh­dis­ta­mi­seen – se hei­tet­tiin ih­mis­ten tal­lat­ta­vak­si.

Raa­ma­tus­sa suo­lal­la oli myös mui­ta teh­tä­viä. Uh­rit ke­ho­tet­tiin suo­laa­maan (3. Moos. 2:13, Hes. 43:24). Suit­suk­kee­seen li­sät­tiin suo­laa (2. Moos. 30:35). Tämä teh­tiin sik­si, et­tä Ju­ma­lal­le ei saa­nut an­taa mi­tään kel­vo­ton­ta.

Suo­la liit­tyi ih­mis­ten kes­ken sol­mit­tui­hin liit­toi­hin. Suo­la muis­tut­ti myös Ju­ma­lan sol­mi­mas­ta lii­tos­ta kan­san­sa Is­ra­e­lin kans­sa. (4. Moos. 18:19, 2. Aik. 13:5.) Vas­ta­syn­ty­neet­kin ke­ho­tet­tiin pe­se­mään ja hie­ro­maan suo­lal­la (Hes. 16:4).

Valo lois­taa kau­as

Valo erot­tuu pi­me­äs­sä hy­vin. Jos va­lon ha­lu­taan nä­ky­vän eri­tyi­sen kau­as, se nos­te­taan kor­ke­am­mal­le. Jos olet kat­so­nut mas­ton va­lo­ja, tie­dät, et­tä ne nä­ky­vät kau­as. Täl­löin maas­ton muo­dot­kaan ei­vät muo­dos­ta es­tei­tä va­lol­le.

Ka­tu­va­lot ovat kor­ke­al­la, jot­ta ne va­lai­si­si­vat mah­dol­li­sim­man laa­jan alu­een. Jee­suk­sen ai­ka­na kynt­ti­lä saat­toi ol­la huo­nees­sa kor­ke­am­mal­la, jot­ta se va­lai­si huo­neen pa­rem­min.

Raa­ma­tus­sa Ju­ma­lan sa­naa ver­ra­taan lamp­puun (Ps. 119:105), joka va­lai­see mat­ka­lai­sen tie­tä eteen­päin. Ju­ma­lan sa­nan neu­vot ja oh­jeet va­lai­se­vat tie­tä koh­ti tai­vas­ta, jota var­ten jo­kai­nen ih­mi­nen on luo­tu. Ju­ma­lan sana neu­voo ja oh­jaa elä­mään si­ten, et­tä pää­see tai­vaa­seen, kun maal­li­nen elä­mä päät­tyy.

"Ol­kaa suo­la­na ja va­lo­na"

Jee­sus ke­hot­ti ope­tus­lap­si­aan ole­maan maan suo­la ja maa­il­man valo. Näin ih­mi­set nä­ki­si­vät va­lon, joka heis­tä lois­taa, ja ym­mär­täi­si­vät sen ole­van läh­töi­sin Ju­ma­las­ta. (Matt. 5:13–16.)

Mi­ten ol­la va­lo­na, joka nä­kyy kau­as tai suo­la­na, joka te­kee teh­tä­vän­sä ei­kä käy maut­to­mak­si?

Ju­ma­lan sa­nan esil­lä pi­tä­mi­nen on en­si­ar­voi­sen tär­ke­ää. Se on va­loa, joka va­lai­see mat­ka­lai­sen as­ke­lei­ta. Tämä on jo­kai­sel­le Ju­ma­lan lap­sel­le mah­dol­lis­ta omas­sa eli­nym­pä­ris­tös­sään: voi ker­toa lä­him­mäi­sil­leen, mitä Ju­ma­lan sana sa­noo ja opet­taa. Jo us­ko­vai­se­na elä­mi­nen on va­lo­na ole­mis­ta.

Em­me voi ol­la va­lo­na, jos meil­lä ei ole mi­tään, mikä voi­si va­lais­ta. Jos ih­mi­sel­lä ei ole us­kon lah­jaa, hän ei voi hei­jas­taa Ju­ma­lan sa­nan va­loa. Us­ko­vai­sen ih­mi­sen sy­dä­mes­sä us­ko vai­kut­taa rak­kau­den lä­him­mäi­siin ja se nä­kyy ulos­päin hy­vi­nä te­koi­na tois­ten ih­mis­ten hy­väk­si.

Us­ko­vai­sen kan­nat­taa pu­hua, kuin­ka Ju­ma­la van­hurs­kaut­taa ih­mi­sen yk­sin us­kon kaut­ta, ar­mos­ta, Kris­tuk­sen so­vi­tus­työn an­si­os­ta. Näin hän roh­kai­see ih­mi­siä us­ko­maan ja luot­ta­maan kai­kes­sa Ju­ma­laan.

Voim­me nos­taa us­kos­saan heik­ko­ja syn­tien an­teek­si­an­ta­muk­sen evan­ke­liu­mil­la ja kut­sua maa­il­mas­ta epä­us­koi­sia pa­ran­nuk­seen, ot­ta­maan us­kon lah­jan vas­taan. Kun teem­me näin, olem­me suo­la­na.

Jos luo­vum­me Ju­ma­lan val­ta­kun­nan pe­rus­sa­no­mas­ta eli us­kon­van­hurs­kau­des­ta ja syn­tien an­teek­si­an­ta­muk­ses­ta, käy suo­la maut­to­mak­si.

Ju­ma­la avaa sy­dä­men oven

Kun Jee­sus pu­huu seu­raa­jis­taan, jot­ka ovat suo­la­na ja va­lo­na, hän sa­noo mer­kit­tä­vän asi­an myös raa­ma­tun­koh­dan lo­pus­sa: ”Näin lois­ta­koon tei­dän­kin va­lon­ne ih­mi­sil­le, jot­ta he nä­ki­si­vät tei­dän hy­vät te­kon­ne ja ylis­täi­si­vät Isään­ne, joka on tai­vais­sa.”

Vaik­ka ih­mi­nen hoi­tai­si kuin­ka hy­vin hä­nel­le us­ko­tut teh­tä­vät ja vei­si Ju­ma­lan val­ta­kun­nan sa­no­maa eteen­päin, ylis­tyk­sen ja kii­tok­sen an­sait­see tai­vaal­li­nen Isä.

Vain Ju­ma­la voi ava­ta ih­mis­ten sy­dä­met vas­taa­not­ta­maan val­ta­kun­tan­sa sa­no­man syn­tien an­teek­si­an­ta­muk­ses­ta.

Teks­ti: Ka­ler­vo Pöyk­kö

Ku­vi­tus­ku­va: Han­ne­le Pu­hak­ka

Jul­kais­tu Sii­o­nin Lä­he­tys­leh­des­sä 13.3.2019