Raa­ma­tun mu­kaan per­heen pe­rus­ta­na on mie­hen ja nai­sen vä­li­nen eli­ni­käi­nen avi­o­liit­to.

Kris­ti­nop­pi se­lit­tää raa­ma­tul­lis­ta kä­si­tys­tä per­hees­tä: ”Hyvä koti on Ju­ma­lan suu­ri lah­ja. Se liit­tää yh­teen van­hem­mat, lap­set ja per­heen muut jä­se­net. Per­heen pe­rus­tuk­se­na on avi­o­liit­to. Avi­o­lii­tos­sa mies ja nai­nen yh­ty­vät koko eli­ni­kän­sä kes­tä­vään liit­toon. Hei­dän teh­tä­vä­nään on Ju­ma­lan pe­los­sa hoi­taa ja kas­vat­taa sekä toi­si­aan et­tä lap­si­aan.” (KO 1948) Yh­teis­kun­nan hy­vin­voin­nin kan­nal­ta on tär­ke­ää, et­tä sen pe­rus­so­lu, per­he ja sen pe­rus­ta­na ole­va kä­si­tys mie­hen ja nai­sen avi­o­lii­tos­ta kes­tää ai­ko­jen mur­rok­ses­sa. Jos kä­si­tys per­hees­tä on hu­kas­sa, vai­kut­taa se kiel­tei­ses­ti myös las­ten ja nuor­ten kas­vu­ym­pä­ris­töön.

Täs­sä ajas­sa eri­tyi­ses­ti suu­ret lap­si­per­heet tar­vit­se­vat tu­kea. Ajan haas­teet ja vaa­ti­muk­set ovat ko­vat. On tär­ke­ää kan­nus­taa ar­jen kuo­mien al­la elä­viä. Raa­mat­tu pu­huu myös Ju­ma­lan per­he­vä­es­tä. Tänä vuon­na SRK kiin­nit­tää eri­tyis­tä huo­mi­o­ta lap­si­per­hei­den konk­reet­ti­seen tu­ke­mi­seen. Ju­ma­lan sa­nan pe­rus­tuk­sel­le ra­ken­net­tu elä­mä ja kas­va­tus­työ an­ta­vat hy­vät edel­ly­tyk­set tur­val­li­sel­le lap­suu­del­le. Lap­set tar­vit­se­vat kas­vul­leen rak­kau­del­la ase­te­tut ra­jat. Kun Ju­ma­lan ar­mo saa ol­la läs­nä ko­dis­sa, siel­lä ko­e­taan rak­kaut­ta, tur­val­li­suut­ta ja läm­pöä. Kun van­hem­mat osoit­ta­vat lap­sil­leen hy­väk­syn­tää ja kiin­ty­mys­tä, nämä tun­te­vat ole­van­sa äi­dil­le ja isäl­le lä­hei­siä ja rak­kai­ta.

Ko­dis­sa on hyvä ope­tel­la yh­teis­tä kes­kus­te­lua. Kes­kus­te­lu­yh­teys on luon­te­vaa, jos per­hees­sä on tar­peek­si ai­kaa ol­la yh­des­sä myös ar­ke­na. Kun sit­ten tu­lee vai­ke­am­pia ai­ko­ja, val­mis kes­kus­te­lu­ka­na­va hel­pot­taa asi­oi­den kä­sit­te­lyä. Van­hem­pien esi­merk­ki lap­sil­le on yl­lät­tä­vän vah­va niin hy­väs­sä kuin pa­has­sa. Pie­ni­kin lap­si seu­raa van­hem­pien­sa käyt­täy­ty­mis­tä ja jäl­jit­te­lee sitä lei­keis­sään. Sa­noil­la ei ole pal­joa ka­tet­ta, jos ai­kui­nen käyt­täy­tyy it­se toi­sin kuin neu­voo las­ta tai nuor­ta. Esi­mer­kil­lään ai­kui­nen vä­lit­tää lap­sel­le myös us­kon­kil­voi­tuk­sen tär­keyt­tä pal­jon voi­mak­kaam­min kuin tai­ta­vim­mal­la­kaan pu­heel­la.

Jo­kai­sel­la per­heel­lä on ai­nut­laa­tui­nen elä­män­kaa­ren­sa. Elä­mä ei ai­na mene suun­ni­tel­mien mu­kaan. Sii­hen si­säl­tyy vai­keuk­sia ja asi­oi­ta, joi­ta em­me ym­mär­rä. Elä­vä us­ko an­taa toi­voa myös vai­keuk­sien kes­kel­le. Saam­me luot­taa, et­tä hyvä Ju­ma­la siu­naa elä­määm­me. Voim­me ra­ken­taa elä­määm­me niis­tä pa­la­sis­ta, joi­ta Ju­ma­la on meil­le an­ta­nut. Asi­oi­den ar­vo­jär­jes­tys on tär­keä huo­mi­oi­da. Jee­suk­sen aset­ta­ma tär­keys­jär­jes­tys oli sel­keä: Et­si­kää en­nen kaik­kea Ju­ma­lan val­ta­kun­taa ja hä­nen van­hurs­kas­ta tah­to­aan. Kun tämä nä­kö­kul­ma ote­taan huo­mi­oon va­lin­to­ja teh­tä­es­sä, se koi­tuu kaik­kien siu­nauk­sek­si.

Teks­ti: Ol­li Lohi

Ku­vi­tus­ku­va: Juha Hu­ma­la­jo­ki

Jul­kais­tu Sii­o­nin Lä­he­tys­leh­des­sä 16.1.2019