Pyhä Hen­ki on us­koa yl­lä­pi­tä­vä voi­ma. Se syn­nyt­tää us­ko­vai­ses­sa hy­viä he­del­miä: rak­kaut­ta, iloa ja rau­haa. Sii­tä kum­pu­a­vat kris­tit­ty­jen kes­ki­näi­nen yh­teys, pal­ve­le­va mie­li ja hy­vät teot, joi­ta us­ko ja rak­kaus saa­vat us­ko­vai­sis­sa ai­kaan.

Us­ko kol­miyh­tei­seen Ju­ma­laan syn­tyy hä­nen lah­ja­naan evan­ke­liu­min kuu­los­sa. Hän myös hoi­taa mei­dän us­ko­am­me evan­ke­liu­min osal­li­suu­des­sa, seu­ra­kun­tan­sa kes­kel­lä. Ju­ma­lan Pyhä Hen­ki to­dis­taa jo­kai­sen us­ko­vai­sen sy­dä­mes­sä Ju­ma­lan ar­mah­ta­vas­ta rak­kau­des­ta.

Kris­ti­no­pin mu­kaan us­ko­ne­lä­män hoi­ta­mi­seen tu­lee käyt­tää Ju­ma­lan sa­naa ja Her­ran py­hää eh­tool­lis­ta, ru­kous­ta ja kris­tit­ty­jen kes­ki­näis­tä yh­teyt­tä (KO 1948, 77). Kes­kei­sin us­ko­ne­lä­män hoi­ta­mi­sen vä­li­ne on syn­tien an­teek­si­an­ta­muk­sen evan­ke­liu­mi. Näin Ju­ma­la vah­vis­taa us­ko­am­me. Hän avaa mie­lem­me ja sy­dä­mem­me us­ko­maan ja luot­ta­maan hä­neen.

Us­ko­ne­lä­män hoi­ta­mi­seen kuu­lu­vat us­kon tun­nus­ta­mi­nen ja us­kos­sa val­vo­mi­nen. Sii­hen kuu­luu myös ris­tin kan­ta­mi­nen ja tais­te­lu syn­nin hou­ku­tuk­sia vas­taan.

Syn­nin hyl­kää­mi­nen on elä­vän us­kon syn­nyt­tä­mä he­del­mä. Ju­ma­lan sa­naan si­dot­tu oma­tun­to va­roit­taa syn­nis­tä ja opas­taa te­ke­mään oi­kei­ta va­lin­to­ja. Kris­tit­ty kil­voit­te­lee Ju­ma­lan ar­mon opet­ta­ma­na tais­tel­len hen­gen voi­mal­la li­han vai­ku­tus­ta vas­taan.

Oma­koh­tai­sen us­kon hoi­to­vä­li­neek­si Ju­ma­la on an­ta­nut myös ri­pin ar­mo­e­dun. Sii­nä sy­dä­men mur­hei­ta kuun­te­le­va luo­tet­ta­va mat­ka­ys­tä­vä, Kris­tuk­sen käs­ky­läi­se­nä, saar­naa kaik­ki syn­nit an­teek­si.

Py­hän Hen­gen työs­tä ja voi­mas­ta Mart­ti Lut­her to­te­aa kol­man­nen us­kon­kap­pa­leen se­li­tyk­ses­sä näin: ”Us­kon, et­ten voi omas­ta jär­jes­tä­ni en­kä voi­mas­ta­ni us­koa Her­raa­ni Jee­suk­seen Kris­tuk­seen en­kä pääs­tä hä­nen luok­seen, vaan et­tä Pyhä Hen­ki on kut­su­nut mi­nut evan­ke­liu­min vä­li­tyk­sel­lä, va­lais­sut mi­nut lah­joil­laan, py­hit­tä­nyt ja säi­lyt­tä­nyt mi­nut oi­ke­as­sa us­kos­sa. Sa­mal­la ta­val­la hän maa­il­mas­sa kut­suu, ko­ko­aa, va­lai­see, py­hit­tää ja Jee­suk­sen Kris­tuk­sen yh­tey­des­sä var­je­lee koko kris­ti­kun­nan ai­no­as­sa oi­ke­as­sa us­kos­sa. Täs­sä kris­ti­kun­nas­sa hän joka päi­vä an­taa mi­nul­le ja jo­kai­sel­le us­ko­val­le ra­jat­to­mas­ti kaik­ki syn­nit an­teek­si, he­rät­tää mi­nut ja kaik­ki kuol­leet vii­mei­se­nä päi­vä­nä sekä lah­joit­taa mi­nul­le ja kai­kil­le us­ko­vil­le ian­kaik­ki­sen elä­män Kris­tuk­ses­sa. Tämä on var­mas­ti tot­ta.”

Py­hän Hen­gen syn­nyt­tä­mä elä­vä us­ko on elä­män kan­ta­va voi­ma: se kan­taa iä­i­seen elä­mään. Jee­sus ru­koi­lee kaik­kien us­ko­vais­ten ja hei­dän sa­nan­sa kaut­ta us­ko­vien puo­les­ta, et­tä Isä py­hit­täi­si hei­dät sa­nan­sa to­tuu­des­sa, suo­je­li­si hei­tä ni­men­sä voi­mal­la ja an­tai­si heil­le täy­del­li­sen ilon, rak­kau­den ja yk­si­mie­li­syy­den (Joh. 17).

Il­po Sauk­ko­nen

Jul­kais­tu Sii­o­nin Lä­he­tys­leh­des­sä 6/2016