KUVA: MAARIT MääTTä
KUVA: MAARIT MääTTä
Kun fariseukset kuulivat, että Jeesus oli tukkinut saddukeuksilta suun, he kokoontuivat neuvonpitoon. Sitten yksi heistä, joka oli lainopettaja, kysyi Jeesukselta pannakseen hänet koetukselle: ”Opettaja, mikä on lain suurin käsky?” Jeesus vastasi: ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat.”
Jumala on antanut luomisessa ihmisen sydämeen kaikki käskynsä. Uskonpuhdistuksen opettajat viittaavat tähän, kun he kutsuvat Jumalan lakia aadamilaiseksi. Syntiinlankeemuksessa ihminen rikkoi Jumalan käskyt. Jumala kuitenkin antoi lupauksen Pojastaan, joka korjaisi synnin. Rikkomusten tähden annettiin laki uudelleen Mooseksen kivisiin tauluihin (2. Moos. 20).
Rakkauden kaksoiskäsky, suurin käskyistä
Kymmenestä käskystä kolme ensimmäistä koskevat suhdetta Jumalaan ja loput seitsemän suhdetta lähimmäiseen. Näiden käskyjen pohjalta Jumala antoi myös ajallisia lakeja Israelin kansalle ja seremonialakeja jumalanpalvelusta varten. Ne eivät ole enää voimassa, sillä ne kuuluivat Vanhaan testamenttiin. Sen sijaan kymmenen käskyä ja rakkauden kaksoiskäsky ovat voimassa.
Meilläkin on kansalliset lakimme, joiden pohjana on Jumalan laki. Kristittyinä haluamme noudattaa niitä, sillä ne varjelevat elämää. Samalla rukoilemme esivallan puolesta, että se säätäisi lakeja, joissa säilyy tämä Jumalan käskyjen tarkoitus.
Rakkauden kaksoiskäsky sanoo lyhyesti, mikä kaikissa käskyissä on tärkeintä: rakkaus Jumalaan ja rakkaus lähimmäiseen. Kun me teemme parhaamme ja palvelemme lähimmäistämme, se on hyvä asia. Me emme sillä kuitenkaan saavuta yhteyttä Jumalaan ja iankaikkista elämää. Tekomme eivät riitä siihen. Ne ovat ajallisia ja palvelevat maanpäällistä elämää. Ulkonainen hyvä ei ole sama kuin Jumalan antamien käskyjen täydellinen täyttäminen.
Tekomme eivät pelasta
Me olemme kaikki turmeltuneita ihmisiä. Perisynti asuu meissä, vaikka me uskomme. Luther sanoo, että perisynti on kuin miehen parta, joka aina kasvaa, vaikka sitä leikkaisi jatkuvasti. On suuri asia, että lupauksen sana myös täyttyi ja Jeesus tuli. Hän ei kumonnut lakia vaan täytti sen, myös tämän rakkauden kaksoiskäskyn, ja kärsi puolestamme Jumalan tuomion. Hänen työnsä tähden me saamme elää anteeksiantamuksesta. Saamme uskoa ja kuulla tämän iloisen sanoman Jumalan lapsilta. He julistavat synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.
On ihmeellistä, että usko täyttää tämän rakkauden kaksoiskäskyn ja koko Jumalan lain. Mutta se ei ole lähtöisin ihmisestä, vaan Pyhästä Hengestä, joka saa aikaan Hengen hedelmiä (Gal. 5:22–23).
Jumalan lapsina emme ole lain alla, vaan armon alla. Tähän osallisuuteen Jumala kutsuu sinuakin, joka elät ilman uskoa. Kukaan ei voi täyttää Jumalan tahtoa täydellisesti, ajatuksin, sanoin ja töin; Jeesus on sen tehnyt.
Hän lähetti omansa julistamaan kaikille ihmisille, että he saavat uskoa synnit anteeksi. Kun tunnet, että olet rikkonut rakkauden kaksoiskäskyä vastaan, Jumalan lapset julistavat anteeksiantamusta sinulle Jeesuksen nimessä ja veressä.
Saat omistaa Jumalan rakkauden, joka vaikuttaa vastarakkauden: ”Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttansa. Siinä on rakkaus – ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi. Rakkaani, jos Jumala on näin meitä rakastanut, niin mekin olemme velvolliset rakastamaan toinen toistamme.” (1. Joh. 4:9–11.)
Pekka Kinnunen
Raamatunkohta: Matt. 22:34–40
Siionin Lähetyslehti 4/2016
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys