Ju­ma­la on käs­ke­nyt ih­mis­ten nou­dat­taa hä­nen py­hää tah­to­aan, jon­ka hän on il­mais­sut kym­me­nen käs­kyn lais­sa. Laki tah­too suo­jel­la elä­mää ja kaik­kea, mikä sii­nä on ar­vo­kas­ta. Jos ih­mi­nen rik­koo Ju­ma­lan la­kia, hän tuot­taa va­hin­gon elä­mäl­leen. Se, min­kä on Ju­ma­la on lais­saan kiel­tä­nyt, on ai­na syn­tiä.

Ju­ma­lan laki vaa­tii täy­del­li­syyt­tä aja­tuk­sis­sa, sa­nois­sa ja te­ois­sa. Sen vuok­si ku­kaan ih­mi­nen ei ky­ke­ne elä­mään rik­ko­mat­ta Ju­ma­lan tah­toa. Ju­ma­la on kui­ten­kin ar­mol­li­nen. Hän on lä­het­tä­nyt Poi­kan­sa maa­il­maan, et­tei yk­si­kään, joka us­koo hä­neen, jou­tui­si ka­do­tuk­seen. Kun ih­mi­nen ei pys­ty saa­vut­ta­maan van­hurs­kaut­ta la­kia nou­dat­ta­mal­la, hän voi pääs­tä osal­li­sek­si us­kon­van­hurs­kau­des­ta. Pyhä Hen­ki he­rät­tää ih­mi­ses­sä us­kon, joka tuo Kris­tuk­sen so­vi­tus­työn hä­nen omak­seen.

Evan­ke­liu­mi on hy­vää sa­no­maa Jee­suk­ses­ta, mei­dän syn­tiem­me so­vit­ta­jas­ta. Hän on lu­nas­ta­nut kaik­ki ih­mi­set va­paik­si syn­nin, kuo­le­man ja sie­lun­vi­hol­li­sen val­las­ta. Jee­suk­sen lu­nas­tus­työ kos­kee kaik­kia ih­mi­siä. Ih­mi­nen ei kui­ten­kaan pää­se sii­tä au­to­maat­ti­ses­ti osal­li­sek­si, vaan se omis­te­taan us­kon kaut­ta.

Us­ko Kris­tuk­seen syn­tyy seu­ra­kun­nan ju­lis­ta­man evan­ke­liu­min kaut­ta. Sii­nä ei kui­ten­kaan poh­jim­mil­taan ole kyse seu­ra­kun­nan vaan Ju­ma­lan toi­min­nas­ta. Kris­ti­tyt ju­lis­ta­vat evan­ke­liu­mia Ju­ma­lan käs­kys­tä ja hä­nen an­ta­mil­laan val­tuuk­sil­la. Vaik­ka ih­mi­nen saar­naa toi­sel­le syn­nit an­teek­si, an­teek­si­an­ta­ja ei ole ih­mi­nen vaan Ju­ma­la. Saar­nan vai­ku­tus pe­rus­tuu ko­ko­naan Py­hän Hen­gen toi­min­taan.

Us­ko­vai­nen ih­mi­nen ei ole lain al­la, ei­kä hä­nen tar­vit­se yrit­tää kel­va­ta Ju­ma­lal­le la­kia nou­dat­ta­mal­la. Tämä ei kui­ten­kaan tar­koi­ta, et­tä hän voi­si elää vas­toin Ju­ma­lan lain ope­tuk­sia. Kris­tit­tyä oh­jaa Ju­ma­lan ar­mo, joka ei kos­kaan ope­ta toi­mi­maan vää­rin Ju­ma­laa ja lä­him­mäi­siä koh­taan ei­kä an­na lu­paa syn­nin te­ke­mi­seen.

Ar­mo opet­taa us­ko­vais­ta hyl­kää­mään Ju­ma­lan tah­don vas­tai­sen elä­män ja an­taa voi­man tais­te­luun syn­tiä vas­taan. Ar­mon ope­tus on si­säl­löl­tään ai­van sa­man­lais­ta kuin Ju­ma­lan lain ope­tus. Mut­ta kun laki opet­taa ul­ko­a­päin vaa­ti­mal­la, ar­mo oh­jaa ih­mis­tä si­säl­tä­päin, vai­kut­taa us­ko­vai­ses­sa ha­lun elää Ju­ma­lan mie­len mu­kai­ses­ti ja an­taa voi­maa sii­hen. Us­kon he­del­mä­nä kris­tit­ty ha­lu­aa elää niin, et­tei rik­koi­si Ju­ma­lan tah­toa ja tun­tee su­rua, kun ei pys­ty sii­hen. Hän iloit­see saa­des­saan epä­on­nis­tu­nee­na­kin tur­vau­tua ar­mo­e­van­ke­liu­miin.

Ari-Pek­ka Pa­lo­la

Sii­o­nin Lä­he­tys­leh­ti 4/2016