KUVA: MARKETTA LUMIJäRVI
KUVA: MARKETTA LUMIJäRVI
Kirje Titukselle ja Timoteuskirjeet tunnetaan paimenkirjeinä, jotka sisältävät neuvoja vanhimpien asettamisesta seurakuntiin. Seurakunnan vanhimman ”on pidettävä kiinni oppimme mukaisesta, luotettavasta sanasta, niin että hän kykenee myös rohkaisemaan toisia terveellä opetuksella ja kumoamaan vastustajien väitteet” (Tit. 1:9). Timoteuksen mukaan ”Jokainen pyhä, Jumalan hengestä syntynyt kirjoitus on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi Jumalan tahdon mukaiseen elämään. Näin Jumalan ihmisestä tulee täydellinen ja kaikkeen hyvään kykenevä.” (2. Tim. 3:16–17.)
Rakkauden armoneuvot
Jumala valmisti Poikansa Jeesuksen Kristuksen viattomassa kärsimyksessä ja kuolemassa lahjapelastuksen – armon. Voimaa pelastuksen lahjan uskomiseen antaa evankeliumi, syntien anteeksiantamus Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä. Evankeliumia julistavat Jumalan valtakunnan kansalaiset. Jumalan lapset, armahdetut syntiset, ovat Pyhän Hengen pappeja. Kristuksen työ maailmassa jatkuu Pyhän Hengen työnä hänen seurakunnassaan (Kristinoppi 44).
Jumalan lasten tuntomerkki on keskinäinen rakkaus (Joh. 15:12–14), jota on vaalittava jokapäiväisessä uskonkilvoituksessa. Paavalin kirje Titukselle on armon ja rakkauden kirje.
Herkästi ja hienotunteisesti Paavali lähestyy kirjeessään uskovaisia, uskonsisaria ja uskonveljiä. Pyhän Hengen hedelmiä – ei omia töitä ja ansioita – ovat raittius, kunniallisuus, siivollisuus, uskon lujuus, rakkaus, kärsivällisyys, arvokas ja hillitty käytös, hyvät tavat, läheisten rakastaminen ja kuunteleminen, siveys, puhtaus, oman kodin arvostaminen ja esivallan kunnioittaminen (Tit. 2:2–10).
Jumalan armon varassa
Armon Henki lohduttaa, rohkaisee ja neuvoo meitä: ”Jumalan armo on näet ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille, ja se kasvattaa meitä hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot ja elämään hillitysti, oikeamielisesti ja Jumalaa kunnioittaen tässä maailmassa, kun odotamme autuaan toivomme toteutumista, suuren Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kirkkauden ilmestymistä” (Tit. 2:11–13).
Paavali jatkaa: ”Hän antoi itsensä alttiiksi meidän puolestamme lunastaakseen meidät vapaiksi kaikesta vääryydestä ja puhdistaakseen meidät omaksi kansakseen, joka kaikin voimin tekee hyvää” (Tit. 2:14).
Lohdutuksen, rohkaisun ja neuvon sanat ovat Jumalan valtakunnan lahja-aarteita. Elävä Jumalan seurakunta on ”totuuden patsas ja perustus” (1. Tim. 3:15). Terveen opin mukainen elämä on Jumalan armosta elämistä.
Pyhän Hengen armoneuvot opettavat Jumalan lasta hänen uskonkilvoituksessaan jokaisena päivänä. Jeesus puhuttelee rakkaasti jäähyväispuheessaan opetuslapsiaan ja lupaa olla Henkensä kautta heidän luonaan: ”Jos te rakastatte minua, te noudatatte minun käskyjäni. Minä käännyn Isän puoleen, ja hän antaa teille toisen puolustajan, joka on kanssanne ikuisesti. Tämä puolustaja on Totuuden Henki. Maailma ei voi Henkeä saada, sillä maailma ei näe eikä tunne häntä. Mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy luonanne ja on teissä.” (Joh. 14:15–17.)
Jäähyväispuheessa on Kristuksen lupaus: ”Tämän minä olen puhunut teille nyt, kun vielä olen teidän luonanne. Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä minun nimessäni lähettää, opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken, mitä olen teille puhunut.” (Joh. 14: 25–26.)
Taivaan Isältä saamme pyytää yksinkertaista lapsen uskoa (Mark. 10:13–16). Häneltä saamme pyytää myös herkkiä korvia ja kätkevää sydäntä vastaanottaa Pyhän Hengen neuvoja. Taivaan Isä on vastannut ja vastaa edelleen pyyntöihimme. Hyvä Paimen vetää meidät, lampaansa ja karitsansa, lähelleen ja sanoo: ”Minun Isäni rakastaa sitä, joka rakastaa minua, ja häntä minäkin rakastan ja ilmaisen hänelle itseni” (Joh. 14:21).
Kyösti Pieviläinen
Tekstissä käsitellään seuraavaa raamatunkohtaa: Tit. 2:1–15
Julkaistu Siionin Lähetyslehdessä 10/2015
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys