Raa­ma­tun al­ku­leh­dil­lä tu­tus­tum­me luo­mis­ker­to­muk­seen. Se vie mei­dät kat­so­maan Ju­ma­lan suu­ruut­ta ja sitä, kuin­ka koko luo­ma­kun­ta syn­tyi. Luo­mis­ker­to­muk­sen yh­tey­des­sä nou­see esil­le, kuin­ka Ju­ma­la loi myös ih­mi­sen, omak­si ku­vak­sen­sa.

Jo luo­mis­ker­to­muk­ses­sa tu­lee esil­le se, kuin­ka me ih­mi­si­nä kai­paam­me lä­hel­lem­me ys­tä­vää, elä­män­kump­pa­nia, jon­ka kans­sa voim­me ja­kaa elä­mäm­me yh­tei­set ilot ja su­rut. Meil­lä on mah­dol­li­suus ker­toa puo­li­son kai­puus­ta ru­kouk­ses­sa Ju­ma­lal­le.

Avi­o­puo­li­son löy­tä­mi­nen on yk­si suu­rim­pia asi­oi­ta ih­mi­sen elä­mäs­sä. Ju­ma­lan sana neu­voo mei­tä, et­tä mei­dän tu­lee ero­ta isäs­täm­me ja äi­dis­täm­me, kun me saam­me rin­nal­lem­me avi­o­puo­li­son.

Kuo­le­maan saak­ka

Avi­o­puo­li­soa pyy­tä­es­säm­me ru­kouk­sem­me sai­si ol­la, et­tä Ju­ma­la an­tai­si meil­le us­ko­vai­sen puo­li­son. On­han avi­o­liit­to tar­koi­tet­tu kes­tä­mään sii­hen saak­ka, kun­nes kuo­le­ma erot­taa puo­li­sot.

Us­ko­vai­nen puo­li­so on tuki ja tur­va elä­mäm­me eri vai­heis­sa. Rak­kau­den liek­ki on lah­ja, jon­ka Ju­ma­la on sy­tyt­tä­nyt puo­li­soi­den sy­dä­miin. Vuo­sien ja vuo­si­kym­men­ten mit­taan sen säi­ly­mi­nen ja kirk­kaa­na py­sy­mi­nen edel­lyt­tää lah­jan hoi­ta­mis­ta.

Pie­ta­ri neu­voo epis­to­las­saan vai­moa kun­ni­oit­ta­maan mies­tään ja mies­tä tu­ke­maan vai­mo­aan, ku­ten hei­kom­paa as­ti­aa (1. Piet. 3:7). Ju­ma­lan sana neu­voo puo­li­soi­ta­kin kil­pai­le­maan kes­ke­nään myös toi­nen toi­sen­sa kun­ni­oit­ta­mi­ses­sa (Room. 12:10).

An­teek­si an­ta­mi­nen ja pyy­tä­mi­nen

Vih­ki­kir­kon alt­ta­ril­la lu­paam­me ra­kas­taa toi­si­am­me hal­ki elä­mäm­me. Ra­kas­ta­mi­nen ei kui­ten­kaan ei ole it­ses­tään­sel­vyys. Ar­jes­sa huo­maam­me usein ole­vam­me heik­ko­ja avi­o­puo­li­soi­ta. Tu­lee huo­no­ja sa­no­ja, kär­si­mät­tö­myyt­tä ja muu­ta syn­tiä, jol­la me voim­me pa­hoit­taa tois­tem­me mie­len. Sik­si on tär­ke­ää, et­tä ko­to­na käy­te­tään run­saas­ti evan­ke­liu­mia. An­teek­si pyy­tä­mi­nen ja an­teek­si an­ta­mi­nen ovat avi­o­puo­li­soi­den vä­li­sen rak­kau­den pe­rus­pi­la­rei­ta. Nii­den ym­pä­ril­le on yh­teis­tä elä­mää hyvä ra­ken­taa.

Van­hem­pien rak­kaus kas­vu­a­lus­ta­na

Ju­ma­la an­toi meil­le myös puo­li­soi­na teh­tä­vän. Kun me pe­rus­tam­me ko­din ja aloi­tam­me yh­teis­tä elä­määm­me, Ju­ma­la voi siu­na­ta meil­le myös lap­sia. Raa­ma­tus­sa ku­va­taan kau­niis­ti syn­ty­män ih­met­tä, jo­kai­sen maa­il­maan luo­dun ih­mi­sen ai­nut­laa­tui­suut­ta (Ps. 139:13–16).

Lap­si on Ju­ma­lan lah­ja mei­dän ko­tiim­me. Lap­sis­ta me saam­me iloa ja si­säl­töä elä­määm­me. Yh­des­sä puo­li­son kans­sa kan­nam­me myös hei­hin liit­ty­vät huo­let, jopa su­rut, joi­ta hei­dän­kin elä­mään­sä voi si­säl­tyä.

Van­hem­pien kes­ki­näi­nen rak­kaus ja ko­din tur­val­li­nen il­ma­pii­ri an­ta­vat hy­vän kas­vu­a­lus­tan lap­sil­lem­me ja nuo­ril­lem­me.

Ta­pa­ni Kin­nu­nen

Teks­tis­sä kä­si­tel­lään seu­raa­vaa raa­ma­tun­koh­taa: 1. Moos. 2:18–25

Jul­kais­tu Sii­o­nin Lä­he­tys­leh­des­sä 10/2014.