Raamatun naisten joukosta tunnetuimpia ovat neitsyt Maria ja hänen sukulaisensa Elisabet. Tunnetuiksi nämä naiset ovat tulleet äidin rooleissaan. äidiksi tuleminen, uuden elämän alku, on aina ihme. Erityisen ihmeellistä äidiksi tuleminen oli näiden kahden naisen kohdalla.
Luukkaan evankeliumin alkuun on kirjoitettu, kuinka raskaana olleet Maria ja Elisabet kohtasivat. Miten he suhtautuivat omaan ihmeelliseen tilanteeseensa? Miten kanssaihmiset suhtautuivat heihin? Mikä merkitys oli heidän kohtaamisellaan raskaina ollessaan? Miten he saattoivat auttaa toisiaan?
”Tämän on Herra minulle tehnyt”
Luukas kertoo pappi Sakariaan ja vaimonsa Elisabetin olleen iäkäs, lapseton pariskunta. He kumpikin olivat Jumalan silmissä hurskaita ja elivät nuhteettomasti Herran käskyjen mukaan. Toimittaessaan palvelustehtäväänsä temppelissä Sakarias sai näyn. Enkeli Gabriel ilmoitti Sakariaan rukousten tulleen kuulluiksi. Elisabet synnyttäisi pojan, josta tulisi ”Herran edelläkävijä” (Luuk. 1:17). Pojan nimeksi tulisi antaa Johannes.
Sakarias epäili Gabrielin tuomaa sanomaa: ”Mistä voin tietää, että niin käy?” (Luuk. 1:18). Kysymys on ymmärrettävä, olivathan Sakarias ja Elisabet jo vanhoja. Vastaukseksi tai merkiksi epäilystään Sakarias menetti puhekykynsä aina siihen saakka kunnes Gabrielin tuoma ilmoitus kävi toteen.
Sakarias joutui epäilemään Gabrielin ilmoitusta. Myös Elisabetilla oli tilanteessa sulattelua. Kun hän tuli raskaaksi, hän pysyttelikin viisi kuukautta pois ihmisten näkyvistä mykän miehensä vierellä. Kiitollisuus uuden elämän lahjasta ja suostuminen Herraan tahtoon näkyi kuitenkin jo Elisabetin sanoissa: ”Tämän on Herra minulle tehnyt” (Luuk. 1:25).
”Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit”
Kun Elisabet oli kuudennella kuukaudella raskaana, ilmestyi enkeli Gabriel neitsyt Marialle. Maria oli kihloissa Daavidin sukuun kuuluvan Joosefin kanssa. Luukas kertoo, kuinka myös Maria joutui ”hämmennyksiin” Gabrielin kohdatessaan. Gabrielin tuoma viesti oli vielä hämmentävämpi: ”Sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinä annat hänelle nimeksi Jeesus. Hän on oleva suuri, häntä kutsutaan Korkeimman Pojaksi.” (Luuk. 1:31–32.)
Hämmennyksestä heräsi kysymys: ”Miten se on mahdollista? Minähän olen koskematon.” (Luuk. 1:34.) Gabriel kertoi: "Pyhä Henki tulee sinun yllesi, Korkeimman voima peittää sinut varjollaan. Siksi myös lapsi, joka syntyy, on pyhä, ja häntä kutsutaan Jumalan Pojaksi. Ja tiedä tämä: Myös sukulaisesi Elisabet kantaa poikalasta, vaikka on jo vanha. – – Jumalalle ei mikään ole mahdotonta.” (Luuk. 1:35–37.)
Nuoren elämänsä ihmeellisimmässä tilanteessa, ihmisjärjelle käsittämättömän asian edessä Maria osoitti nöyryytensä: ”Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit.” (Luuk. 1:38.)
”Siunattu olet sinä, naisista siunatuin”
Sukulaisnaiset olivat joutuneet osaksi Jumalan pelastussuunnitelmaa. Suunnitelmaa, joka on ihmeellinen ja hämmentävä. Tuossa tilanteessa tuli tarve jakaa koettua, viettää yhteistä aikaa. Gabrielin lähdettyä Maria kiiruhti Elisabetin luo. Matka Nasaretista Juudean vuoriseudulle saattoi kestää neljäkin päivää. Ehkä vanha Elisabet osaisi auttaa, olihan hänenkin raskautensa aivan poikkeuksellinen.
Kun Maria saapui Sakariaan taloon, hän tervehti talon emäntää, Elisabetia. Silloin lapsi hypähti Elisabetin kohdussa ja hän täyttyi Pyhällä Hengellä ja sanoi: ”Siunattu olet sinä, naisista siunatuin, ja siunattu sinun kohtusi hedelmä!” (Luuk. 1:42).
Pyhän Hengen sanat Elisabetin suusta rohkaisivat Mariaa. Maria puhkesi ylistykseen, joka tunnetaan hänen nimeään kantavana kiitosvirtenä. Maria viipyi Elisabetin luona noin kolme kuukautta. Esikoisiaan odottavat saivat tukea toisiaan.
”Autuas sinä, joka uskoit”
Luukas kertoo vielä tutussa toisessa luvussaan Marian synnyttämisen ajasta. Takana oli pitkä matka Nasaretista Betlehemiin. Kelvollista synnytyspaikkaa ei löytynyt majataloista eikä sukulaisten luota, vaikka nuoripari kuuluikin Daavidin sukuun ja he olivat Daavidin kaupungissa. Korkeimman Poika syntyi seimeen.
Jos Johanneksen syntyessä naapurit ja sukulaiset iloitsivat yhdessä Sakariaan kanssa, samaa ei koettu Jeesuksen sukulaisten keskuudessa hänen synnyttyään. Iloa ja voimaa tuohon hetkeen toi kuitenkin kedon paimenten välittämä taivaan enkelin tervehdys: tänään on teille syntynyt Vapahtaja.
Ehkä Marian mielessä oli vielä myös kohtaaminen Elisabetin kanssa alkuraskautensa aikana ja ne siunauksen sanat, jotka Elisabet sai silloin sanoa: ”Autuas sinä, joka uskoit! Herran sinulle antama lupaus on täyttyvä!” (Luuk. 1:45.)
Jumalan lupaukset ovat lujat. Ne kantavat tänäänkin.
Tuomas Tölli
Tekstissä käsitellään seuraavia raamatunkohtia: Luuk.1:39–45, 2:1–7
Julkaistu Siionin Lähetyslehdessä 5/2014.
Kuva: Jarmo Määttä
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys