Pää­si­säis­juh­lan lä­hes­ty­es­sä Va­pah­ta­jam­me ate­ri­oi seu­raa­jien­sa kans­sa. Hän pesi ope­tus­las­ten­sa ja­lat ja an­toi heil­le näin esi­mer­kin: ope­tus­las­ten oli teh­tä­vä sama, min­kä hei­dän Her­ran­sa teki heil­le. (Joh. 13:1–17.)

Va­pah­ta­ja se­lit­tää jal­ko­jen­pe­sun esi­ku­val­li­sen mer­ki­tyk­sen jää­hy­väis- eli hy­väs­ti­jät­tö­pu­hees­saan (Joh. 13:31–14:31). Pu­heen ydin­si­säl­tö tii­vis­tyy sa­nois­sa: ”Minä an­nan teil­le uu­den käs­kyn: ra­kas­ta­kaa toi­si­an­ne! Niin kuin minä olen ra­kas­ta­nut tei­tä, ra­kas­ta­kaa te­kin toi­nen tois­tan­ne.” (Joh. 13:34.) Jee­suk­sen rak­kaus ope­tus­lap­si­aan koh­taan oli täy­del­lis­tä lop­puun as­ti.

Vii­mei­sel­lä ate­ri­al­la opet­ta­ja esit­ti op­pi­lail­leen ver­tauk­sen vii­ni­puus­ta ja sen ok­sis­ta: ”Minä olen tosi vii­ni­puu, ja Isä­ni on vii­ni­tar­hu­ri. Hän leik­kaa mi­nus­ta pois jo­kai­sen ok­san, joka ei tuo­ta he­del­mää, mut­ta jo­kai­sen he­del­mää tuot­ta­van ok­san hän puh­dis­taa lii­ois­ta ver­sois­ta, jot­ta se tuot­tai­si he­del­mää en­tis­tä enem­män. Te olet­te jo puh­taat, sil­lä se sana, jon­ka olen teil­le pu­hu­nut, on puh­dis­ta­nut tei­dät. Py­sy­kää mi­nus­sa, niin minä py­syn teis­sä. Ei­hän ok­sa pys­ty tuot­ta­maan he­del­mää, el­lei se pysy puus­sa, ja sa­moin et­te pys­ty te­kään, el­let­te pysy mi­nus­sa.” (Joh. 15:1–4.) Voi­ma us­koon ja us­kon hy­viin he­del­miin kum­pu­aa Kris­tuk­ses­ta.

Pyhä Hen­ki opet­taa

Täy­del­li­se­nä opet­ta­ja­na Ju­ma­lan Poi­ka ker­too seu­raa­jil­leen Ju­ma­lan rak­kau­des­ta: ”Niin kuin Isä on ra­kas­ta­nut mi­nua, niin olen minä ra­kas­ta­nut tei­tä. Py­sy­kää mi­nun rak­kau­des­sa­ni. Jos nou­da­tat­te käs­ky­jä­ni, te py­syt­te mi­nun rak­kau­des­sa­ni, niin kuin minä olen nou­dat­ta­nut Isä­ni käs­ky­jä ja py­syn hä­nen rak­kau­des­saan.” (Joh. 15:9–10.)

Kris­tuk­sen seu­ra­kun­ta us­koo ja elää Ju­ma­lan sa­nan ian­kaik­ki­sel­la ja ku­kis­tu­mat­to­mal­la pe­rus­tuk­sel­la. Jee­sus sa­noi: ”Puo­lus­ta­ja, Pyhä Hen­ki, jon­ka Isä mi­nun ni­mes­sä­ni lä­het­tää, opet­taa teil­le kai­ken ja pa­laut­taa mie­leen­ne kai­ken, mitä olen teil­le pu­hu­nut” (Joh. 14:26). ”Tämä on hä­nen käs­kyn­sä: mei­dän tu­lee us­koa hä­nen Poi­kaan­sa Jee­suk­seen Kris­tuk­seen, ja ra­kas­taa toi­nen tois­tam­me, niin kuin hän on mei­tä käs­ke­nyt. Joka pi­tää hä­nen käs­kyn­sä, py­syy Ju­ma­las­sa, ja Ju­ma­la py­syy hä­nes­sä. Ja sen, et­tä hän py­syy meis­sä, me tie­däm­me Hen­ges­tä, jon­ka hän on meil­le an­ta­nut.” (1. Joh. 3:23–24.)

Evan­ke­liu­mis­sa kuu­luu Hy­vän Pai­me­nen ää­ni

Jee­sus sa­noo: ”Minä olen hyvä pai­men. Minä tun­nen lam­paa­ni ja lam­paat tun­te­vat mi­nut, niin kuin Isä tun­tee mi­nut ja minä Isän. Minä pa­nen hen­ke­ni alt­tiik­si lam­pai­den puo­les­ta. Mi­nul­la on myös mui­ta lam­pai­ta, sel­lai­sia, jot­ka ei­vät ole täs­tä tar­has­ta, ja nii­tä­kin mi­nun tu­lee pai­men­taa. Ne kuu­le­vat mi­nun ää­ne­ni, ja niin on ole­va yk­si lau­ma ja yk­si pai­men.” (Joh. 10:14–16.) Hy­vän Pai­me­nen ää­nen kuu­lem­me us­ko­vai­sen ih­mi­sen ju­lis­ta­es­sa syn­tien an­teek­si­an­ta-muk­sen Jee­suk­sen ni­mes­sä ja so­vin­to­ve­res­sä.

Voi­man us­koon ja Ju­ma­lan las­ten vä­li­seen rak­kau­teen an­taa Kris­tuk­sen vi­a­ton so­vin­to­ve­ri: ”Tämä on se sa­no­ma, jon­ka olem­me hä­nel­tä kuul­leet ja jon­ka ju­lis­tam­me teil­le: Ju­ma­la on valo, hä­nes­sä ei ole pi­mey­den häi­vää. Jos sa­nom­me elä­väm­me hä­nen yh­tey­des­sään mut­ta va­el­lam­me pi­me­äs­sä, me va­leh­te­lem­me em­me­kä seu­raa to­tuut­ta. Mut­ta jos va­el­lam­me va­los­sa, niin kuin hän it­se on va­los­sa, meil­lä on yh­teys toi­siim­me ja Jee­suk­sen, hä­nen Poi­kan­sa, veri puh­dis­taa mei­dät kai­kes­ta syn­nis­tä. Jos väi­täm­me, et­tem­me ole syn­ti­siä, me pe­täm­me it­se­äm­me ei­kä to­tuus ole meis­sä. Jos me tun­nus­tam­me syn­tim­me, niin Ju­ma­la, joka on us­kol­li­nen ja van­hurs­kas, an­taa meil­le syn­nit an­teek­si ja puh­dis­taa mei­dät kai­kes­ta vää­ryy­des­tä.” (1.Joh.1:5-9.)

Rak­kaus on Ju­ma­lan val­ta­kun­nan tun­to­merk­ki

Hy­vän Pai­me­nen rak­kaus syn­nyt­tää ilon. Jee­sus sa­noi: ”Olen pu­hu­nut teil­le tä­män, jot­ta teil­lä oli­si mi­nun ilo­ni sy­dä­mes­sän­ne ja tei­dän ilon­ne tu­li­si täy­del­li­sek­si” (Joh. 15:11). Kris­tuk­sen seu­raa­jal­la on ilo us­kon lah­jas­ta, jon­ka Ju­ma­la on val­mis­ta­nut Po­jas­saan Jee­suk­ses­sa Kris­tuk­ses­sa: ”Sil­lä kaik­ki, mitä Ju­ma­las­ta syn­ty­nyt on, se voit­taa maa­il­man, ja mei­dän us­kom­me on se voit­to, joka maa­il­man voit­ti” (1. Joh. 5:4).

Ju­ma­lan lap­sel­la on myös ilo ian­kaik­ki­sen elä­män toi­vos­ta: ”Mi­nun rak­kaa­ni! Nyt me olem­me Ju­ma­lan lap­set, ja ei ole se vie­lä il­mes­ty­nyt, mik­si me tu­lem­me; mut­ta me tie­däm­me, kuin se il­mes­tyy, niin me hä­nen kal­tai­sik­sen­sa tu­lem­me; sil­lä me saam­me hä­nen näh­dä niin kuin hän on. Ja jo­kai­nen, jol­la tämä toi­vo on hä­nen ty­kön­sä, puh­dis­taa it­sen­sä, niin kuin hän­kin puh­das on.” (1. Joh. 3:2–3.)

Rak­kaus on Ju­ma­lan val­ta­kun­nan tun­to­merk­ki täs­sä maa­il­mas­sa. Jee­sus sa­noo: ”Kaik­ki tun­te­vat tei­dät mi­nun ope­tus­lap­sik­se­ni, jos te ra­kas­tat­te toi­si­an­ne.” (Joh. 13:35.) Va­pah­ta­jam­me käs­kee seu­raa­ji­aan lem­pe­äs­ti: ”Mi­nun käs­ky­ni on tämä: ra­kas­ta­kaa toi­si­an­ne, niin kuin minä olen ra­kas­ta­nut tei­tä.” (Joh. 15:12.)

Us­ko­vais­ten vä­li­nen rak­kaus ja Hen­gen yk­si­mie­li­syys kut­su­vat epä­us­kois­ta ih­mis­tä pa­ran­nuk­seen ja evan­ke­liu­min us­ko­mi­seen, Ju­ma­lan val­ta­kun­nan yh­tey­teen. Niin tai­vaas­sa kuin Ju­ma­lan seu­ra­kun­nas­sa­kin iloi­taan jo­kai­ses­ta pa­ran­nuk­sen ar­mon saa­nees­ta (Luuk. 15:3–7). Kun Hyvä Pai­men löy­tää ka­don­neen lam­paan­sa, ilo on suu­ri: ”Sinä teet run­saak­si rie­mun, an­nat suu­ren ilon. He iloit­se­vat si­nun edes­sä­si niin kuin elon­kor­juun ai­ka­na iloi­taan, niin kuin saa­liin­ja­os­sa rie­mui­taan.” (Jes. 9:3.)

Kyös­ti Pie­vi­läi­nen

Teks­tis­sä kä­si­tel­lään seu­raa­via raa­ma­tun­koh­tia: Joh. 15:9–12

Jul­kais­tu Sii­o­nin Lä­he­tys­leh­des­sä 2/2014