Ihminen käyttää jatkuvasti ympäristönsä luonnonrikkauksia elämänsä rakentamiseen.
Tästä on seurannut sekä hyvää että huonoa. Monet työn tekemistä ja elämää yleensä helpottavista keksinnöistä ovat olleet tervetulleita ja tarpeellisia.
Ihminen on kuitenkin yhä uusilla ideoillaan kiihdyttänyt luonnon hyväksikäyttöä maailmanlaajuisesti. Nyt tunnemme perustellusti suurta huolta toimintamme vaikutuksesta ihmiskunnan kohtaloon.
Suurimmaksi huolten aiheuttajaksi on todettu kehittyneiden, erityisesti läntisten teollisuusmaiden ihmisten elämäntapa.
Sitä eivät ole toivotulla tavalla ohjanneet ylevät, lähes uskonnoiksi muuttuneet ideologiset suuntaukset. Ihmisen tavoitellessa itsekkäästi onnellisuutta ja pitkää elämää ilman Jumalaa, vapaan tahdon tai hyvien yksilöllisten tunteiden korostaminen eivät ole muuttaneet käyttäytymistämme paremmaksi.
Sen sijaan luopuminen kristillisistä hyveistä on lisännyt turvattomuutta ja aiheuttanut kasvavaa pahoinvointia. Kristinuskolla olisi aikaa kestävät ratkaisut pyrittäessä hyvään ajalliseen elämään.
Jeesus näytti vertauksin ja konkreettisesti, kädestä pitäen, miten uskovaisten tulee elää keskenään ja kaikkien ihmisten kanssa.
Hänen opetuksensa oli kuulijoiden korviin usein kumouksellista: hyväksyä lapset, sairaat, muukalaiset tai vastenmielisetkin esivallan edustajat saman ihmisarvon piiriin.
Vaikka kristittyinä uskomme, että Jumala on luonut kaiken ja että maailmalla on myös loppunsa, emme voi ottaa oikeutta jäädä vain odottamaan kohtaloa.
Jeesuksen opetukset ovat eteenpäin katsovia ja ne rohkaisevat toimintaan: menkää ja tehkää, antakaa anteeksi niin teillekin annetaan, etsikää niin te löydätte, avatkaa suunne niin se täytetään, siunatkaa älkää kirotko. Hän siunasi lapsia, siunasi ja kiitti aterioista ja käski kerätä tähteet. Hän oli kohtuuden ystävä: kun teillä on ruoka ja vaatteet, tyytykää.
Hän sammutti opetuslasten inhimilliset pyrkimykset päästä ensimmäisiksi ja opetti sen sijaan palvelemaan ihmisiä yli näkyvien ja näkymättömien rajojen.
Pyrkimyksemme ja aikaansaannoksemme olivat Jeesuksen tiedossa.
Pikkutarkkojen ohjeiden asemesta hän lupasi Pyhän Hengen ohjaamaan elämää uuden käskyn alaisuudessa: että rakastaisimme Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseämme. Uskon lahja avaa sydämeen lähimmäisen näkökulman.
Kristus syntyy tänä jouluna vapahtaakseen meidät uskomaan Jumalaan ja häneen. Tarvitsemme joka päivä muistutuksen siitä, että hän tuli, jotta me langenneet ihmiset saisimme palata siihen paratiisin täydellisyyteen, jonka tottelemattomuudessamme hylkäsimme.
Rauni Nokela
Julkaistu Siionin Lähetyslehdessä 19.12.2018
Kuvituskuva: Elmeri Hekkala
Blogit
Lukijan kuva
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys