Las­se Hert­te­li

”Isä, on­ko nuo nii­tä Jee­sus-hir­siä?”, ky­syi esi­koi­sem­me noin kak­si­kym­men­tä vuot­ta sit­ten tar­koit­ta­en kat­to­ris­ti­koi­ta. Lap­si oli pääs­syt mu­kaan työ­pai­kal­le­ni hir­si­te­ol­li­suu­den pa­ris­sa. Hän viit­ta­si Jee­suk­sen ris­tin­kuo­le­maan.

”Aje­taan sit­ten Py­häl­lä Hen­gel­lä!”, to­te­si van­hin tyt­töm­me vii­ti­sen­tois­ta vuot­ta sit­ten. Olim­me au­to­a­je­lul­la, kun polt­to­ai­neen merk­ki­va­lo syt­tyi. Poh­dim­me yh­des­sä, mitä teh­täi­siin, jos polt­to­ai­ne lop­pui­si kes­ken aje­lun. Lap­sen us­ko on luja: hän ajat­te­lee, et­tä au­to kul­kee vaik­ka Py­häl­lä Hen­gel­lä.

Her­ra on an­ta­nut sa­nan­sa ih­mi­sil­le voi­mak­si. ”Me em­me sa­laa nii­tä lap­sil­tam­me vaan ker­rom­me tu­le­vil­le­kin pol­vil­le Her­ran voi­mas­ta, Her­ran te­ois­ta, ih­meis­tä, joi­ta hän on teh­nyt”, Asaf to­te­aa psal­mis­saan (Ps. 78:4). Psal­mi muis­tut­taa Her­ran sa­nan esil­lä pi­tä­mi­sen tär­key­des­tä jäl­ki­pol­vil­le, et­tä he var­jel­tui­si­vat us­ko­mas­sa (Ps. 78:8).

Us­ko­vai­nen on Ju­ma­lan sa­nan kyl­vä­jä. Lut­her opet­taa, et­tä ni­me­no­maan isäl­lä on us­kon asi­oi­den esil­lä pi­tä­mi­ses­sä eri­tyi­nen teh­tä­vä. ”Niin kuin per­hee­ni­sän on se vä­el­leen yk­sin­ker­tai­ses­ti ope­tet­ta­va” (Lut­he­rin Vähä Ka­te­kis­mus).

Jos­kus tu­lee poh­ti­neek­si, on­ko pu­hu­nut hy­väs­tä Ju­ma­las­ta riit­tä­väs­ti esi­mer­kik­si ko­to­na. Tai kuun­te­le­vat­ko lap­set, kun hei­dän kans­saan käy­dään us­ko­vais­ten yh­tei­sis­sä ko­koon­tu­mi­sis­sa. Van­hem­mat, kum­mit ja us­ko­nys­tä­vät voi­vat yh­des­sä ker­toa hy­vän Ju­ma­lan ar­mos­ta, jota on tar­jot­tu kai­kil­le. On hyvä muis­taa, et­tä Ju­ma­la an­taa kas­vun.

Jee­sus opet­ti ope­tus­lap­sia ja mui­ta ai­kui­sia, kuin­ka lap­si on us­kon esi­ku­va. Hän ot­ti lap­sia sy­liin­sä ja siu­na­si hei­tä (Mark. 10:16). Van­hem­pien tu­li­si huo­mi­oi­da ja siu­na­ta lap­sia sa­man­lai­sel­la lem­pey­del­lä.

Pie­ni lap­si us­koo ja luot­taa jär­käh­tä­mät­tä van­hem­pien­sa mah­dol­li­suuk­siin sel­vi­tä eri­lai­sis­ta pul­mis­ta ja ky­kyyn rat­kais­ta ne. Kaik­ki ih­mi­set saa­vat heit­täy­tyä Ju­ma­lan huo­len­pi­don va­raan sa­man­lai­sel­la luot­ta­muk­sel­la kuin pik­ku­lap­si luot­taa van­hem­paan­sa.

Ge­org Neu­mar­kin vir­si vuo­del­ta 1657 päät­tyy toi­voa he­rät­tä­vään sä­keis­töön: ”Siis lue, vei­saa Her­ran tiel­lä, us­kos­sa työ­si toi­mi­ta. Ei siu­naus­taan Her­ra kiel­lä, vain hä­neen tur­vaa, us­kal­la. On au­tu­as, ken ai­ni­aan us­kal­taa Her­raan Ju­ma­laan.” (VK 370:7.)