Aa­po Mä­en­pää

Daa­vid huo­kai­li psal­mis­saan: ”Kuin­ka kau­an huo­let pai­na­vat miel­tä­ni ja sy­dän­tä­ni jäy­tää tus­ka? Kuin­ka kau­an vi­hol­li­se­ni ovat voi­tol­la?” (Ps.13:3.) Voi­si­ko tämä ol­la si­nun psal­mi­si? Minä tun­nen sen jos­kus hy­vin­kin omak­se­ni.

Ih­mi­sen pol­ku tääl­lä ajas­sa on vä­lil­lä ko­vin ki­vik­koi­nen ja vai­val­loi­nen. Jopa ko­ko­nai­set kan­sa­kun­nat ovat saa­neet ko­kea näi­nä ai­koi­na suu­ria vas­toin­käy­mi­siä. Kun Ju­ma­la pu­hut­te­lee ih­mis­koh­ta­lois­sa ja kan­so­jen vai­heis­sa, on hä­nel­lä kui­ten­kin hyvä tar­koi­tuk­sen­sa. Hän kut­suu ar­mon­sa osal­li­suu­teen ja ha­lu­aa ir­rot­taa sy­dä­met ajal­li­sis­ta aar­teis­ta ja pyr­ki­myk­sis­tä – kiin­nit­tääk­seen kat­seet ian­kaik­ki­siin.

Olen­ko jak­sa­nut luot­taa Ju­ma­lan ar­moon ja huo­len­pi­toon? Pää­ni pai­nuu alas tuon ky­sy­myk­sen edes­sä. Lii­an usein hä­täi­len ja malt­ta­mat­to­ma­na odo­tan vas­taus­ta heik­koi­hin ru­kouk­siin, joi­ta olen Tai­vaan Isän puo­leen lä­het­tä­nyt. Kui­ten­kin Ju­ma­la on lu­van­nut kuul­la las­ten­sa ru­kouk­set, ja hän vas­taa nii­hin ajal­laan. Vas­taus ei eh­kä ole sel­lai­nen, mitä ha­lu­ai­si. Suu­res­sa vii­sau­des­saan Ju­ma­la an­taa sen, mikä on kuo­le­mat­to­mal­le sie­lul­le tar­peel­li­nen ja tur­val­li­nen. Jee­sus opet­ti: ”Ei kai ku­kaan teis­tä ole sel­lai­nen isä, et­tä an­taa po­jal­leen käär­meen, kun poi­ka pyy­tää ka­laa (Luuk.11:11).

Tai­vaan Ju­ma­la tie­tää, mitä ku­kin tar­vit­see. Hän tie­tää sen­kin, mil­lai­set vas­toin­käy­mi­set ovat ke­nel­le­kin tar­peel­li­sia. ”Äl­köön ku­kaan kiu­sauk­siin jou­dut­tu­aan aja­tel­ko, et­tä kiu­saus tu­lee Ju­ma­lal­ta” (Jaak.1:13). Mut­ta Ju­ma­la ko­et­te­lee us­koa: ”Ko­et­te­le­muk­sis­sa tei­dän us­kon­ne ko­e­taan ai­doik­si, ja sii­tä koi­tuu Jee­suk­sen Kris­tuk­sen il­mes­ty­es­sä ylis­tys­tä, kirk­kaut­ta ja kun­ni­aa” (1. Piet. 1:7).

Daa­vid to­te­aa psal­min­sa lo­pus­sa: ”Minä luo­tan si­nun ar­moo­si, saan iloi­ta si­nun ar­mos­ta­si. Minä lau­lan kii­tos­ta Her­ral­le, hän pi­tää mi­nus­ta huo­len.” (Ps. 13:6.) Kan­nat­taa luot­taa Ju­ma­lan val­ta­kun­nan ar­mo­lu­pauk­siin, jot­ka nos­ta­vat ja roh­kai­se­vat uu­pu­nut­ta kul­ki­jaa.

”Tei­dän van­huu­ten­ne päi­viin saak­ka minä olen sama, vie­lä kun hiuk­sen­ne har­maan­tu­vat, minä tei­tä kan­nan. Niin minä olen teh­nyt ja niin yhä teen, minä nos­tan ja kan­nan ja pe­las­tan.” (Jes. 46:4.)