Mika Mu­ta­nen

Jo­kin ai­ka sit­ten kes­kus­te­lin nuor­ten kans­sa sek­su­aa­li­suu­teen liit­ty­vis­tä ky­sy­myk­sis­tä. Asi­at ovat ar­ka­luon­tei­sia ja kuu­lu­vat yk­si- tyi­se­lä­män pii­riin, mut­ta nii­tä kä­si­tel­lään roh­ke­as­ti ja rons­kis­ti me­di­as­sa ja so­mes­sa. Va­paa ja ra­joit­ta­ma­ton sek­su­aa­li­suus on saa­nut ja­lan­si­jaa myös kou­luo­pe­tuk­ses­sa, jo­ten ei ole ih­me, jos ai­he­pii­ri häm­men­tää us­ko­vai­sia nuo­ria.

Kes­kus­te­lua tar­vi­taan, jot­ta voi­sim­me tais­tel­la raa­ma­tun­vas­tai­sia kä­si­tyk­siä vas­taan. Ko­ke­muk­se­ni mu­kaan mo­net nuo­ret ovat ol­leet yl­lät­ty­nei­tä sii­tä, mi­ten sel­ke­äs­ti Jee­sus ja apos­to­lit opet­ta­vat näis­tä asi­ois­ta Raa­ma­tus­sa.

Edel­lä mai­nit­tu ai­he­pii­ri ku­vas­taa sitä, mi­ten Ju­ma­lan sana on tär­kein tais­te­lu­a­seem­me. Raa­ma­tus­sa Ju­ma­lan sa­naa ver­ra­taan­kin kak­si­te­räi­seen miek­kaan. Täl­lai­nen ase on useim­mil­le tun­te­ma­ton, sil­lä kak­si­te­räi­siä miek­ko­ja ei enää käy­te­tä. Oi­ke­as­taan kaik­ki ny­kyi­set veit­set ja työ­vä­li­neet ovat yk­si­te­räi­siä, eli ne on te­roi­tet­tu vain toi­ses­ta syr­jäs­tään.

Moni ei var­maan­kaan ole aja­tel­lut, et­tä Suo­men po­lii­sin lo­gos­sa esiin­tyy kak­si­te­räi­nen miek­ka, jon­ka pääs­sä on lei­jo­nan kuva. An­tii­kin ai­kaan täl­lais­ta viil­tä­vän te­rä­väk­si te­roi­tet­tua miek­kaa käy­tet­tiin tais­te­lu­asee­na, ja huo­li­mat­to­mas­ti käy­tet­ty­nä se oli vaa­ral­li­nen myös sen käyt­tä­jäl­le. Ku­vit­te­le, mi­ten vaa­ral­li­nen työ­ka­lu mo­lem­mis­ta syr­jis­tään te­roi­tet­tu puuk­ko oli­si!

En­si sun­nun­tain epis­to­la­teks­tis­sä sa­no­taan: ”Ju­ma­lan sana on elä­vä ja vä­ke­vä. Se on te­rä­väm­pi kuin mi­kään kak­si­te­räi­nen miek­ka, se is­kee sy­vään ja viil­tää hal­ki sie­lun ja hen­gen, ni­ve­let ja lui­den yti­met, se pal­jas­taa si­sim­mät ai­keem­me ja aja­tuk­sem­me.” (Hepr. 4:12.)

Ju­ma­lan sa­nan miek­ka on te­rä­väm­pi kuin mi­kään ih­mi­sen val­mis­ta­ma ase. Se tuo esil­le kai­ken syn­nin, erot­taa li­hal­li­set aja­tuk­set ja tun­keu­tuu sie­lun yti­meen as­ti. Ju­ma­lan sa­nan kak­si­te­räi­ses­sä mie­kas­sa on sekä lain et­tä evan­ke­liu­min terä: nii­tä ei voi käyt­tää erik­seen, vaan toi­nen terä seu­raa ai­na tois­ta.

Pie­ta­rin käyt­tä­mä ase Jee­suk­sen van­git­si­joi­ta vas­taan oli yk­si­te­räi­nen, jo­ten sii­nä oli vain lain pis­tä­vä terä. On sa­not­tu, et­tä us­ko­vai­nen kuu­li­ja erot­taa evan­ke­liu­min ja lain sa­nan toi­sis­taan, mut­ta he­rän­nyt ih­mi­nen voi ko­kea mo­lem­mat te­rät ki­pei­nä viil­toi­na. Kun ih­mi­nen saa us­kon lah­jan, evan­ke­liu­min terä al­kaa hoi­taa ja puh­dis­taa sie­lua.

Ju­ma­lan sana ei ole le­lu­kau­pas­ta os­tet­tu muo­vi­nen miek­ka, jol­la kuu­li­joi­ta läp­sy­tel­lään jat­ka­maan syn­tis­tä elä­mää. Sen si­jaan Ju­ma­lan sa­nan tar­koi­tus on pis­tää rei­kä ih­mi­sen sy­dä­meen, jot­ta ih­mi­nen huo­mai­si oman syn­ti­syy­ten­sä. Vain tätä kaut­ta ih­mi­nen voi al­kaa et­siä ra­kas­ta­vaa Ju­ma­laa.