Ilkka Hakulinen
Jumala puhuu ihmisille monin tavoin: luonnossa, kansojen vaiheissa, elämänkohtaloissa ja omassatunnossa. Erityisesti hän puhuu Pyhässä Raamatussa ja Vapahtajassamme Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa.
Toisen Mooseksen kirjan tekstikatkelmassa Mooses oli paimentamassa appensa lampaita Horeb-vuoren juurella. Siellä Herran enkeli ilmestyi tulenliekissä, joka nousi orjantappurapensaasta. Pensas ei tulesta huolimatta kulunut, ja Mooseksen lähestyessä pensasta Jumala puhutteli häntä. Tuossa tilanteessa Mooses pelkäsi katsoa Jumalaa. Hän sai Jumalalta tehtävän johdattaa Israelin kansa luvattuun maahan, pois Egyptin orjuudesta. (2. Moos. 3:1–6, 10.) Jumalan osoittaman tehtävän edessä Mooses koki sopimattomuutta, pelkoa ja taitamattomuutta.
Jotain samanlaista kuin Mooses olen kokenut useiden Afrikkaan suuntautuneiden lähetysmatkojen edellä. Matkojen tavoitehan on saattaa ihminen vapaaksi ”Egyptin orjuudesta”, sielunvihollisen valtakunnasta, ja auttaa asukkaaksi Jumalan valtakuntaan.
Lähtijän ajatukset ovat askarrelleet omassa sopimattomuudessa samoin kuin kohdemaiden mahdollisten riskien ympärillä. Välillä on tuntunut vaikealta lähteä. Kolmen tuollaisen matkan lähestyessä olen joutunut hengenvaarallisiin tilanteisiin, mutta kuitenkin tullut ihmeellisesti varjelluksi. Kaikki tapaukset ovat sattuneet kodin läheisyydessä. Tilanteet ovat väkevästi opettaneet virren sanomaa: ”Kun on turva Jumalassa, turvassa on paremmassa kuin on tähti taivahalla, lintu emon siiven alla” (VK 397:1).
Olen pohtinut, mikä on ollut noiden tapahtumien viesti. Olen kokenut ne Jumalan kehotuksiksi lähteä matkalle ja suorittaa annettu tehtävä. Ihminen voi kohdata vaaroja sekä kotona että kaukana: varjelus on tarpeen kaikkialla.
Eräs Raamatun jae kuvaa tämän tiiviisti: ”Katso, minä olen sinun kanssasi ja varjelen sinua, missä ikinä kuljet, ja saatan sinut takaisin tähän maahan; sillä minä en jätä sinua, ennen kuin olen toteuttanut sen, minkä minä olen sinulle puhunut” (1. Moos. 28:15).
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys