Erk­ki Lau­no­nen

Suo­ma­lai­ses­sa sa­nan­las­kus­sa to­de­taan: ”Hyvä kel­lo kau­as kuu­luu, paha vie­lä kau­em­mas.” Tämä tar­koit­taa, et­tä hyvä mai­ne le­vi­ää laa­jal­le, mut­ta huo­no mai­ne tai ne­ga­tii­vi­set uu­ti­set le­vi­ä­vät vie­lä no­pe­am­min ja kau­em­mas.

Täs­sä ajas­sa sa­nan­las­kun aja­tus on to­del­li­suut­ta. Run­saas­sa tie­to­tul­vas­sa huo­not ja ne­ga­tii­vi­set uu­ti­set peit­tä­vät al­leen lä­hes kai­ken hy­vän, mitä ajas­sam­me on. Kai­ken hy­vän an­ta­ja, tai­vaan ja maan Luo­ja, ja hä­nen suu­ret te­kon­sa ha­lu­taan häi­vyt­tää. Jopa kou­lus­sa us­kon­no­no­pe­tus­ta ha­lu­taan vä­hen­tää. Daa­vid lau­laa psal­mis­sa: ”Si­nun te­ko­ja­si ylis­te­tään pol­ves­ta pol­veen, isät ker­to­vat ih­mei­tä­si lap­sil­leen” (Ps. 145:4). Asaf kir­joit­taa sa­maa vies­tiä: ”Me em­me sa­laa nii­tä lap­sil­tam­me vaan ker­rom­me tu­le­vil­le­kin pol­vil­le Her­ran voi­mas­ta, Her­ran te­ois­ta, ih­meis­tä, joi­ta hän on teh­nyt” (Ps. 78:4).

Sa­no­ma Ju­ma­lan hy­vyy­des­tä ko­ros­taa Ju­ma­lan rak­kaut­ta, huo­len­pi­toa ja pe­las­ta­vaa ar­moa. Jee­sus sa­noo Mar­kuk­sen (10:18) mu­kaan, et­tä ai­no­as­taan Ju­ma­la on hyvä, ei ku­kaan muu. Hän on hyvä kai­kil­le ja ar­mah­taa kaik­kia luo­tu­jaan sekä an­taa au­rin­kon­sa nous­ta niin hy­vil­le kuin pa­hoil­le ja lä­het­tää sa­teen niin hurs­kail­le kuin ju­ma­lat­to­mil­le (Ps. 145:9; Matt. 5:45). Psal­min­kir­joit­ta­ja to­te­aa: ”Hyvä on Her­ra! Iä­ti kes­tää hä­nen ar­mon­sa, hä­nen us­kol­li­suu­ten­sa pol­ves­ta pol­veen.” (Ps. 100:5.)

Ju­ma­lan hy­vyys on läs­nä niin hy­vi­nä kuin pa­hoi­na­kin päi­vi­nä. Tämä tu­lee esil­le pie­noi­se­van­ke­liu­mis­sa: ”Ju­ma­la on ra­kas­ta­nut maa­il­maa niin pal­jon, et­tä an­toi ai­no­an Poi­kan­sa, jot­tei yk­si­kään, joka hä­neen us­koo, jou­tui­si ka­do­tuk­seen, vaan sai­si ian­kaik­ki­sen elä­män” (Joh. 3:16).

Evan­ke­liu­mi tar­koit­taa suo­men kie­lel­le kään­net­ty­nä hy­vää sa­no­maa. Tätä ilo­sa­no­maa mei­dän tu­lee vie­dä eteen­päin kai­kil­le ih­mi­sil­le. Jee­sus an­toi lä­he­tys­käs­kyn omil­le ope­tus­lap­sil­leen. ”Men­kää siis ja teh­kää kaik­ki kan­sat mi­nun ope­tus­lap­sik­se­ni: kas­ta­kaa hei­tä Isän Po­jan ja Py­hän Hen­gen ni­meen” (Matt. 28:18–20).

Pu­hu­es­saan lo­pun ajan mer­keis­tä Jee­sus sa­noo: ”Tämä val­ta­kun­nan evan­ke­liu­mi ju­lis­te­taan kaik­ki­al­le maa­il­maan, kai­kil­le kan­soil­le to­dis­tuk­sek­si, ja sit­ten tu­lee lop­pu” (Matt. 24:14). Ju­ma­lan an­ta­ma vii­saus ai­kam­me ih­mi­sel­le ih­me­tyt­tää. Tie­to­tek­nii­kan avul­la voi­daan yh­dis­tää ih­mi­siä ym­pä­ri maa­il­maa. Ju­ma­la vii­sau­des­saan on mah­dol­lis­ta­nut, et­tä sa­no­ma ”si­nun hy­vyy­te­si run­sau­des­ta” voi le­vi­tä kaik­ki­al­le maa­il­maan.

Myös tä­män ke­sän suu­ris­sa seu­rois­sa ju­lis­tet­ta­va hyvä sa­no­ma an­teek­si­an­ta­vas­ta evan­ke­liu­mis­ta saa le­vi­tä kaik­ki­al­le. Mei­dän on kui­ten­kin hyvä muis­taa, et­tä kaik­ki kris­ti­tyt on kut­sut­tu vie­mään tätä sa­no­maa eteen­päin omas­sa eli­nym­pä­ris­tös­sään.

On pal­jon ih­mi­siä, jot­ka ovat kuul­leet hy­vän sa­no­man, mut­ta ei­vät ole ot­ta­neet sitä vas­taan, kuka mis­tä­kin syys­tä. Jee­sus tuo syi­tä esil­le ver­tauk­ses­sa, jos­sa tai­vas­ten val­ta­kun­taa ver­ra­taan po­jal­leen häi­tä val­mis­te­le­vaan ku­nin­kaa­seen (Matt. 22: 1–14).

Hy­vän sa­no­man vas­taa­not­ta­mi­nen on jo­kai­sen hen­ki­lö­koh­tai­nen asia. Van­hem­pi ei voi us­koa lap­sen­sa puo­les­ta ei­kä lap­si van­hem­pan­sa puo­les­ta. Raa­mat­tu ke­hot­taa us­ko­maan sil­loin, kun kuu­lee kut­sun pa­ran­nuk­seen. Hep­re­a­lais­kir­jees­sä (4:7) muis­tu­te­taan: ”Jos te tänä päi­vä­nä kuu­let­te hä­nen ää­nen­sä, äl­kää paa­dut­ta­ko sy­dän­tän­ne.” Roo­ma­lais­kir­jees­sä (10:17) mai­ni­taan, et­tä us­ko tu­lee kuu­le­mi­ses­ta ja kuu­le­mi­sen syn­nyt­tää Ju­ma­lan sana.