Mau­no He­po­la

Raa­ma­tun alus­sa ker­ro­taan kiel­ten syn­nys­tä. Vie­lä Noo­an jäl­keen kaik­ki pu­hui­vat sa­maa kiel­tä kes­ke­nään.

Ih­mi­set suun­nit­te­li­vat ra­ken­ta­van­sa tor­nin tai­vaa­seen as­ti. Ju­ma­la ei täs­tä pi­tä­nyt, ja sen es­tä­mi­sek­si hän an­toi ih­mis­ten muut­tua eri­kie­li­sik­si niin, et­tei­vät he ym­mär­tä­neet toi­si­aan. Tor­nin ra­ken­ta­mi­nen kes­key­tyi, ja ih­mi­set ha­jaan­tui­vat kie­len­sä mu­kaan eri suun­tiin. Yh­täk­ki­nen kiel­ten eriy­ty­mi­nen toi­mi myös ih­mi­siä erot­ta­vas­ti. (1. Moos.11: 1–8.)

Hel­lun­tai-ih­mees­sä (Ap. t. 2) Ju­ma­la toi­mi päin­vas­toin. Kie­liin ja­kau­tu­nut maa­il­ma oli apos­to­lien ai­ka­na tot­ta. Juu­ta­lai­sia eri puo­lil­ta Vä­li­me­ren ym­pä­ris­töä ko­koon­tui Je­ru­sa­le­miin vii­kon kes­tä­vään hel­lun­tai­juh­laan, joka oli vuo­den ko­ho­koh­tia.

Ny­kyi­sin pär­jää eng­lan­nil­la suu­res­sa osas­sa maa­il­maa, ja apos­to­lien ai­ka­na löy­tyi ai­na krei­kan­tai­toi­sia. Maa­il­man­kie­li ei kui­ten­kaan riit­tä­nyt Ju­ma­lal­le, vaan hän ha­lu­si ta­voit­taa ih­mi­set sy­dä­men kie­lel­lä.

Tai­vaan Isäl­lä oli tär­ke­ää sa­not­ta­vaa koko maa­il­mal­le. Hän tar­vit­si sa­no­mal­leen te­hok­kaan liik­keel­le­läh­dön. Sik­si hän an­toi kie­li-ih­meen nyt yh­dis­tää ei­kä erot­taa, ku­ten Van­han tes­ta­men­tin ai­ka­na. Jo­kai­nen kuu­li hy­vän sa­no­man niin, et­tä ym­mär­si. Äi­din­kie­li on sy­dä­men kie­li, ja pe­las­tus­sa­no­ma on sy­dä­meen tar­koi­tet­tu sa­no­ma. Kie­li-ih­meen vai­ku­tus oli suu­ri: ker­ro­taan kol­men tu­han­nen ih­mi­sen teh­neen pa­ran­nuk­sen ja saa­neen kas­teen.

Hel­lun­tai on Py­hän Hen­gen juh­la. Juu­ri Py­hä­nä Hen­ke­nä Ju­ma­la teki kie­li-ih­meen. Py­hän Hen­gen teh­tä­vä­nä on yh­dis­tää ih­mi­siä yh­tei­seen us­koon kie­les­tä ja muis­ta erois­ta huo­li­mat­ta.

Pelk­kä kie­li ei en­sim­mäi­sen hel­lun­tain suu­rin­ta ih­met­tä se­li­tä. Py­hän Hen­gen tuli syn­nyt­tää us­kon sy­dä­meen. Us­ko tu­lee kuu­le­mi­ses­ta. Juu­ri us­kol­la täy­tyy tart­tua pe­las­tus­sa­no­maan ja an­teek­si­an­ta­muk­sen lu­pauk­seen. Sil­loin saa siir­tyä kuo­le­mas­ta elä­mään, sie­lun­vi­hol­li­sen or­jas­ta Ju­ma­lan lap­sek­si, ku­ten tu­han­sil­le ta­pah­tui näi­den juh­lien ai­kaan.

Sama sa­no­ma on tar­jol­la nyt­kin. Va­pah­ta­ja so­vit­ti kaik­kien ai­ko­jen kaik­kien ih­mis­ten syn­nit ris­tin­puul­la. Sik­si vie­lä­kin saa us­koa omat syn­tin­sä an­teek­si Jee­suk­sen ni­mes­sä ja ve­res­sä. Pyhä Hen­ki te­kee ih­meen ja oma­tun­to rau­hoit­tuu, tai­vas­toi­vo syt­tyy sy­dä­meen ja us­ko yh­dis­tää. Täl­lais­ta ih­met­tä toi­voo kai­kil­le.