Ola­vi Val­li­vaa­ra

Psal­mi 32 on Daa­vi­din vir­si ja yk­si seit­se­mäs­tä ka­tu­mus­pal­mis­ta. Ka­tu­musp­sal­mien yk­si yh­tei­nen piir­re on, et­tä pa­huus on meis­sä ih­mi­sis­sä. Ih­mi­nen ei voi mi­ten­kään an­sai­ta Ju­ma­lan ar­moa it­sel­leen.

Sana au­tu­as esiin­tyy Raa­ma­tus­sa mon­ta ker­taa. Psal­mien kir­ja al­kaa: “Au­tu­as on se, joka ei va­el­la ju­ma­lat­to­main neu­vos­sa.” Pel­käs­tään psal­meis­sa sana esiin­tyy 26 ker­taa. Au­tu­as mer­kit­see on­nel­lis­ta. Ih­mi­nen on Daa­vi­din ope­tuk­sen mu­kaan on­nel­li­nen, kun pa­hat teot on an­net­tu an­teek­si ja syn­nit on pyy­hit­ty pois.

Psal­min 32 ja­keet 1–2 kuu­lu­vat: “Au­tu­as se, jon­ka pa­hat teot on an­net­tu an­teek­si, jon­ka syn­nit on pyy­hit­ty pois. Au­tu­as se ih­mi­nen, jol­le Her­ra ei lue vi­ak­si hä­nen syn­ti­ään ja jon­ka sy­dä­mes­sä ei ole vilp­piä.” Mart­ti Lut­he­rin mu­kaan tämä on suu­rin tun­nus­tus, kos­ka kaik­ki ih­mi­set ovat syn­ti­siä. Ku­kaan muu ei ole au­tu­as ja van­hurs­kas kuin se, jol­le an­ne­taan ri­kok­set an­teek­si ja jä­te­tään ne lu­ke­mat­ta vi­ak­si. Van­hurs­kaak­si tu­le­mi­nen on sa­maa kuin saa­da syn­nit an­teek­si.

Mi­ten syn­nit saa sit­ten an­teek­si? Moni yrit­tää ru­koil­la, har­ras­taa hy­viä asi­oi­ta ja an­taa ra­haa hy­viin tar­koi­tuk­siin. Näin teki roo­ma­lai­nen so­ta­pääl­lik­kö Kor­ne­lius. Hä­nes­tä ker­ro­taan Apos­to­lien te­ko­jen 10. lu­vus­sa. Ju­ma­la neu­voi pal­ve­li­jan­sa kaut­ta kut­su­maan luok­seen us­ko­vai­sen Pie­ta­rin. Hän tuli ja saar­na­si Kor­ne­liuk­sel­le sekä kai­kil­le huo­nees­sa ole­vil­le syn­nit an­teek­si Jee­suk­sen an­ta­man käs­kyn mu­kaan. Kaik­ki jot­ka ha­lu­si­vat us­koa sai­vat syn­nit an­teek­si ja Py­hän Hen­gen lah­jan.

Lut­her opet­ti ajal­laan: kuin­ka ku­kaan kos­kaan tie­täi­si, et­tä hä­nen syn­tin­sä ovat an­teek­si­an­ne­tut, el­lei Kris­tus oli­si tul­lut maan pääl­le ja lä­het­tä­nyt ope­tus­lap­si­aan ju­lis­ta­maan: “Jol­le te an­nat­te syn­nit an­teek­si, hä­nel­le ne ovat an­teek­si an­ne­tut.” (Joh. 20:23). Sil­loin ei tar­vit­se jää­dä epäi­lyk­siin, ovat­ko ne an­teek­si.

Ka­tu­musp­sal­mi 32 muis­tut­taa tä­män­kin ajan ih­mi­sel­le, et­tei on­ni löy­dy maal­li­ses­ta val­las­ta, kun­ni­as­ta, me­nes­tyk­ses­tä tai omien ha­lu­jen tyy­dyt­tä­mi­ses­tä. Daa­vid oli kaik­kia näi­tä ko­ke­nut, mut­ta hän il­moit­taa on­nel­li­sek­si ih­mi­sek­si sen, jon­ka pa­hat teot on an­net­tu an­teek­si. Pro­feet­ta Na­tan sai Ju­ma­lan puo­les­ta saar­na­ta Daa­vi­dil­le syn­nit an­teek­si.

Jos et­sit ja kai­paat elä­mä­si tyh­jyy­teen mer­ki­tys­tä tai syn­ti­syy­tee­si an­teek­si­an­toa ja Ju­ma­lan apua, si­nun kan­nat­taa läh­teä et­si­mään. Jee­sus ke­hot­ti et­si­mään en­sik­si Ju­ma­lan val­ta­kun­taa ja lu­pa­si, et­tä et­si­vä löy­tää (Matt. 6:33). Ju­ma­lan las­ten seu­rois­sa kuu­luu syn­tien an­teek­si­an­ta­muk­sen iha­na saar­na. Se an­taa vas­taa­not­ta­jal­le sa­man on­nen, jon­ka psal­min­kir­joit­ta­ja oli ko­ke­nut.

Psal­min­kir­joit­ta­ja jat­kaa, kuin­ka Ju­ma­la on tur­va­paik­ka ja var­je­lee vaa­ras­ta. Rie­mu­huu­dot ka­jah­ta­vat ym­pä­ril­lä, kun Ju­ma­la aut­taa ja pe­las­taa. (Ps. 32:7.) Val­ta­kun­nas­saan hän opet­taa ja osoit­taa oi­ke­aa tie­tä. Kuin­ka on­nel­lis­ta on­kaan Ju­ma­lan lap­sen mat­ka: ”’Minä ope­tan si­nua’, sa­noo Her­ra, ’minä osoi­tan si­nul­le oi­ke­an tien. Minä neu­von si­nua, kat­see­ni seu­raa as­ke­lei­ta­si.’” (Ps. 32:8.) On­nel­li­nen olet sinä, joka olet saa­nut ar­mos­ta us­koa syn­nit an­teek­si Jee­suk­sen ni­mes­sä ja so­vin­to­ve­res­sä, kun vie­lä pa­rem­paa on lu­vas­sa au­tu­ait­ten maas­sa.