Esa Rim­pi­läi­nen

On­ko si­nul­la ol­lut us­kon epäi­lyk­siä? Olet­ko jak­sa­nut luot­taa Ju­ma­lan huo­len­pi­toon? En var­mas­ti­kaan ole ai­noa, joka on epäil­lyt, py­syn­kö edes us­ko­mas­sa. Näi­tä epäi­lyk­siä on var­mas­ti meil­lä kai­kil­la. Elä­män ko­et­te­le­muk­set, pet­ty­myk­set ja jär­jen tuo­mat ky­sy­myk­set ai­heut­ta­vat mo­nes­ti epäi­lyk­siä.

Je­sa­jan kaut­ta Ju­ma­la va­kuut­taa, et­tä Her­ra loh­dut­taa Sii­o­nia ja ar­mah­taa sen rau­ni­o­mai­ta (Jes. 51:3). Mi­ten usein olem­me­kaan ko­ke­neet, et­tä kun ar­jen epäi­lys­ten ja mur­hei­den kes­kel­tä olem­me pääs­seet seu­roi­hin, Ju­ma­la on loh­dut­ta­nut sa­nal­laan. Kuin­ka ih­meel­li­ses­ti seu­rois­sa on pu­hut­tu juu­ri niis­tä asi­ois­ta, jois­ta it­sel­lä on ol­lut epäi­lyk­siä ja ky­sy­myk­siä.

Us­ko ei ole tun­te­mi­sis­sa, mut­ta kuin­ka ku­vaa­vas­ti Je­sa­ja jat­kaa ja ku­vaa sitä ti­lan­net­ta, kun saa ko­kea Ju­ma­lan loh­du­tuk­sen: “Hän muut­taa au­ti­on maan Ee­de­nin puu­tar­han kal­tai­sek­si ja aron kuin Her­ran pa­ra­tii­sik­si. Siel­lä on ole­va ilo ja rie­mu, siel­lä kai­kuu soit­to ja ylis­tys­lau­lu.” (Jes. 51:3.) Mi­ten epäi­lyk­set ovat kai­kon­neet ja on ol­lut help­po us­koa, iloi­ta us­kos­ta ja lau­laa va­paa­na Ju­ma­lan lap­se­na.

Vaik­ka saam­me ko­kea us­ko­mi­sen iloa ja on­nea, Ju­ma­la sal­lii myös vas­toin­käy­mi­siä ja ko­et­te­le­muk­sia. Em­me ai­na ym­mär­rä nii­den syy­tä, mut­ta it­se­ä­ni loh­dut­taa aja­tus sii­tä, et­tä Ju­ma­la tah­too nii­den kaut­ta ve­tää lä­hem­mäs it­se­ään ja muis­tut­taa us­kon kal­liis­ta lah­jas­ta. Kuin­ka her­käs­ti unoh­taa­kin Ju­ma­lan huo­len­pi­don sil­loin, kun kaik­ki tun­tuu me­ne­vän hy­vin.

Kun pu­hum­me Ju­ma­lan huo­len­pi­dos­ta, tar­koi­tam­me sil­lä usein ajal­li­sia asi­oi­ta. Ju­ma­lan huo­len­pi­to tar­koit­taa kui­ten­kin en­nen kaik­kea sitä, et­tä olem­me säi­ly­neet us­ko­mas­sa ja et­tä Ju­ma­la on var­jel­lut juu­ri mi­nut us­kos­sa. Tä­män tur­vak­si Ju­ma­la on an­ta­nut tän­ne maan pääl­le val­ta­kun­tan­sa, Sii­o­nin, jon­ka hoi­dos­sa ja tur­vas­sa saa ol­la. Sii­tä Sii­o­nis­ta Je­sa­ja kir­joit­taa.

Ju­ma­la on il­moit­ta­nut tah­ton­sa sa­nas­saan, Py­häs­sä Raa­ma­tus­sa. On hyvä muis­taa, et­tä us­kon kä­si­tys­ten tu­lee ai­na pe­rus­tua kir­joi­tet­tuun Ju­ma­lan sa­naan. Ju­ma­la avaa sa­nan­sa Py­hän Hen­gen kaut­ta. Sii­o­nis­sa saa kuul­la loh­dun, roh­kai­sun ja neu­von sa­no­ja. Us­kon asi­at ovat niin hy­vis­sä kä­sis­sä, ja jo­kai­nen saa tur­val­li­ses­ti luot­taa Ju­ma­lan sa­nan lu­pauk­siin.

On iha­na tur­va ja loh­tu, et­tä Ju­ma­la on luo­nut mei­dät tai­vas­ta var­ten. Ju­ma­lan tah­to on, et­tä ker­ran pää­sem­me kun­ni­an tai­vaa­seen. Ju­ma­la hoi­taa ja loh­dut­taa val­ta­kun­nas­saan. Yhä uu­del­leen saa kuul­la loh­dut­ta­vat sa­nat: kaik­ki syn­nit saa us­koa an­teek­si Jee­suk­sen ni­mes­sä ja ve­res­sä. Saa aloit­taa kai­ken alus­ta. Ar­jen kiu­sauk­set ja epäi­lyk­set pyy­hi­tään pois, ja ti­lal­le saa us­ko­mi­sen ilon. Je­sa­ja to­te­aa­kin: ”Mut­ta mi­nun pe­las­tuk­se­ni py­syy iä­ti ei­kä mi­nun van­hurs­kau­te­ni mu­re­ne” (Jes. 51:6). Niin var­ma­na saa us­koa pi­tää ja teh­dä lu­pauk­sia, et­tä vie­lä­kin kan­nat­taa us­koa.