Har­ri Kor­te­nie­mi

Jee­sus lä­het­ti ope­tus­lap­sen­sa evan­ke­liu­min työ­hön ja työ hä­nen to­dis­ta­ji­naan jat­kuu su­ku­pol­ves­ta toi­seen.

Toi­sen jou­lu­päi­vän nimi Ta­pa­nin­päi­vä joh­tuu mart­tyy­ri Ste­fa­nok­ses­ta. Päi­vää vie­te­tään hä­nen ja mui­den mart­tyy­rien eli us­kon­sa vuok­si kuol­lei­den muis­tok­si.

Edel­li­sen päi­vän raa­ma­tul­li­nen ai­he ker­too, mi­ten Ju­ma­la an­toi Poi­kan­sa tul­la ih­mi­sek­si: maa­il­maan tuli to­del­li­nen valo (Joh. 1:14). Ta­pa­nin­päi­vän teks­ti muis­tut­taa us­kon ja epä­us­kon vä­li­ses­tä tais­te­lus­ta tääl­lä maan pääl­lä.

Tuo­ta tais­te­lua Ju­ma­lan lap­si ei käy omin voi­min vaan Py­hän Hen­gen voi­mal­la (Matt. 10:20). Ju­ma­la an­taa täs­sä­kin ajas­sa voi­man tun­nus­taa hen­ki­lö­koh­tai­sen us­kon Jou­lun lap­seen, maa­il­man Va­pah­ta­jaan ja syn­tien so­vit­ta­jaan.

Ju­ma­la roh­kai­si Ste­fa­nos­ta

Päi­vän evan­ke­liu­mi­teks­tis­sä Jee­sus roh­kai­see kes­tä­mään vai­noa käyt­tä­en ver­taus­ku­vaa ja sa­noo lä­het­tä­vän­sä seu­raa­jan­sa ”kuin lam­paat su­sien kes­kel­le”. Mei­dän tu­li­si ol­la niis­sä ti­lan­teis­sa ”vii­sai­ta kuin käär­meet ja vi­at­to­mia kuin kyyh­ky­set”. Myös mei­dän ai­ka­nam­me ”Her­ran pel­ko on vii­sau­den al­ku” (Ps. 111:10) ja Ju­ma­lan lap­si ha­lu­aa säi­lyt­tää us­kon ja hy­vän oman­tun­non (1. Tim. 1:19).

Kun mie­tim­me evan­ke­liu­min kul­kua Jee­suk­sen ajois­ta näi­hin päi­viin, voim­me to­de­ta, et­tä mo­net ker­rat ovat ”en­ti­set py­hät” jou­tu­neet puo­lus­ta­maan us­ko­aan maal­lis­ten ja hen­gel­lis­ten hal­lit­si­joi­den edes­sä. Jee­suk­sen roh­kai­su loh­dut­taa, hän on lu­van­nut ol­la kans­sam­me ja an­taa sa­nat suu­hum­me, kun olem­me tuol­lai­sis­sa ti­lan­teis­sa.

Ste­fa­nok­sen­kin vai­ke­at het­ket (Ap. t. 7) oli­vat Ju­ma­lan kä­des­sä. Ih­meel­li­sel­lä ta­val­la Ju­ma­la roh­kai­si Ste­fa­nos­ta ju­lis­ta­maan evan­ke­liu­mia vie­lä vii­mei­sil­lä het­kil­lään ki­vi­sa­tees­sa. Ste­fa­nos näki tai­vaan avoi­me­na (Ap. t. 7:56) odot­ta­mas­sa vai­not­tua Her­ran työ­mies­tä tai­vaan kirk­kau­teen.

Jos­kus vai­kea ti­lan­ne voi tul­la meil­le­kin ai­van ar­ki­päi­vän kes­kel­lä kou­lu- ja työ­e­lä­mäs­sä tai va­paa-ajal­la, kun Jee­suk­sen seu­raa­ji­na voim­me ko­kea ”vie­raut­ta ja muu­ka­lai­suut­ta” (Hepr. 11:13) us­kom­me vuok­si. Sil­loin­kin saam­me tur­va­ta Va­pah­ta­jaam­me, joka kul­kee Hy­vän Pai­me­nen ta­voin vie­rel­läm­me sekä kan­taa vä­sy­nyt­tä ja us­kos­saan heik­koa sy­lis­sään.

Tur­vas­sa myrs­ky­jen­kin kes­kel­lä

Us­kon ja epä­us­kon vä­li­nen ris­ti­rii­ta voi ol­la läs­nä myös omien rak­kai­den per­heen­jä­sen­ten kes­ken. Jos­kus us­ko­vais­ten jou­kos­sa ovat to­teu­tu­neet ja to­teu­tu­vat Paa­va­lin sa­nat: ”Minä tie­dän, et­tä läh­tö­ni jäl­keen tei­dän jouk­koon­ne tu­lee jul­mia su­sia, jot­ka ei­vät lau­maa sääs­tä” (Ap. t. 20:29).

On ih­me, et­tä Ju­ma­lan val­ta­kun­ta on saa­nut säi­lyä tääl­lä maan pääl­lä vai­kei­den­kin ai­ko­jen jäl­keen. Eri­tyi­sen suu­ri ih­me on, et­tä it­se saa hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti säi­lyä Ju­ma­lan lap­se­na myrs­ky­jen kes­kel­lä.

Päi­vän teks­ti ker­too, et­tä Jee­suk­sen seu­raa­jia vai­no­taan juu­ri Jee­suk­sen ni­men täh­den. Jee­sus kui­ten­kin loh­dut­taa, et­tä se joka kes­tää Ju­ma­lan an­ta­min voi­min lop­puun as­ti, pää­see tai­vaan ko­tiin.

Evan­ke­liu­min sa­no­ma on edel­leen voi­mas­sa, sil­lä Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­ta saar­na­taan vie­lä­kin pa­ran­nus­ta ja syn­tien an­teek­si­an­ta­mus­ta Jou­lun lap­sen, Jee­suk­sen ni­mes­sä ja so­vin­to­ve­res­sä.