A-L.S.
A-L.S.
Matias Muhola
Mediassa ja yhteiskunnallisessa keskustelussa lapseen liitetään usein negatiivisia asioita: lapsi estää unelmia ja aiheuttaa väsymystä. Halu ottaa lapset vastaan Jumalan lahjana näyttäytyy outona ja vieraana suomalaisessa yhteiskunnassa.
Mediassa on noussut hiljattain esille isoon perheeseen liittyviä mielikuvia, että se olisi vahingollinen ympäristö lapsille tai että se altistaisi väkivallalle. Esillä on ollut näkökulmia, joissa iso perhe ja uskonnollinen vakaumus tai yhteisö yhdessä ovat näyttäytyneet erityisen riskialttiina kasvuympäristönä lapselle.
Tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole väheksyä tai kumota mediassa esiin nostettuja kokemuksia, vaan tuoda esiin, miten uskomme ja opetamme lasten kasvatuksesta.
Jumala on luvannut pitää huolta
Kasvatukselle ja elintasolle asetetut tavoitteet tuntuvat välillä tähtitieteellisen korkeilta. Nämä ovat omiaan lisäämään näkökulmaa lapsesta taakkana. Raamattu osoittaa toisenlaisen näkökulman niin lapsiin kuin elintasoonkin. Lapsi on lahja ja Jumalan siunausta (Ps. 139; Matt. 18:5). Jumala on Sanassaan luvannut pitää huolen ihmisen ajallisista tarpeista (Matt. 6:26). Raamattu puhuu perusasioista, ruoasta ja vaatteista, ja kehottaa tyytymään niihin (1. Tim. 6:8). Lähimmäisenrakkaudentyön, diakonian, merkitys tulee nousemaan tällaisena aikana, jolloin eriarvoisuus kasvaa.
Jokaisessa elämäntilanteessa on omat kuormansa, niin yksin elävillä, aviopareilla kuin erikokoisilla lapsiperheillä. Mikäli vanhempi voi pahoin, lapsen ympäristö voi muuttua turvattomaksi – oli perheen koko iso tai pieni. Pahoinvointi ei johdu kuitenkaan raamatunmukaisesta uskosta tai Jumalan lahjoittamista lapsista, vaan muista tekijöistä. On luonnollista, että lapsiperheen vanhempi kokee väsymystä. Pitkään jatkunut väsymys, uupumus, tai muu kriisi saattaa myös koetella uskoa, mikäli siihen ei saada apua. Toisaalta elämän koettelemuksissa uskon lahja voi myös kirkastua.
Elinikäinen avioliitto on luovuttamaton arvo. Se on myös merkittävä turvallisuuden tuoja lapsen kasvuympäristöön. Synti rikkoo kuitenkin myös perheitä. Tänä aikana tarvitsemme määrätietoista opetusta ja tukea elinikäisen avioliiton puolesta, jotta tämä turva saisi säilyä mahdollisimman monen lapsen ja aikuisen elämässä. Eri syistä yksinhuoltajan tehtävään joutuneita on tärkeä tukea kristillisen kasvattajan tehtävässä.
Väkivalta ei ole oikein
Paavali ohjeistaa kasvattamaan lapsia “Herran tahdon mukaan”. Mitä tämä tarkoittaa? Paavalin mukaan tällaisessa kasvatustavassa ei herätetä vihaa lapsissa (Ef. 6:4). Herran Jeesuksen esimerkki oli täydellinen rakkaus. Tämä on esikuva, jota kukaan ihminen ei voi toteuttaa täydellisesti. Sitä kohti Pyhä Henki kuitenkin ohjaa jokaista uskovaista ja synnyttää Jumalan lapsessa uskon hedelmiä (Gal. 5:22). Herran tahdon mukainen kasvatus on siis rakkautta, pyyteetöntä ja palvelevaa rakkautta lapsia kohtaan.
Raamattu opastaa kasvatuksesta monessakin kohdassa. Erityisesti varttuneemmille on tuttu sananlasku: “Joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan” (Sananl. 13:24). Fyysinen kurittaminen kiellettiin Suomessa lailla vuonna 1984. Asenteet fyysistä kurittamista kohtaan ovat muuttuneet yhteiskunnan yleisen ilmapiirin mukana. Väkivalta missään muodossa ei ole oikein eikä suvaittavaa. Kaikenmuotoinen väkivalta tulee saattaa viranomaisten tietoon.
Vanhan testamentin opetuksissakin kysymys on lopulta sen ajan mallien mukaisesta kasvatuksesta ja rajojen asettamisesta (Sananl. 6:23). Edelleen tulee opettaa lapselle, mikä on oikein ja mikä on väärin, mikä on syntiä ja mikä vahvistaa uskoa. Epätäydellinen vanhempi saa pyytää ylilyöntejään anteeksi ja tahtoo antaa myös lapselle ja nuorelle anteeksi. Mikäli ylilyönti täyttää rikoksen tunnusmerkit, ne tulee saattaa viranomaisten tietoon ja sovittaa myös maallisen lain edessä.
Uskovaisissa perheissä suhtaudutaan kielteisesti päihteiden käyttöön. Rikoksentorjunta.fi-sivustolla todetaan: “Alkoholipäihtymys liittyy kiinteästi myös pahoinpitelyihin, suurin osa pahoinpitelyistä tehdään alkoholin vaikutuksen alaisena.” Päihteettömyys on luonut ja luo edelleen lapsille ja aikuisille turvallisempaa ympäristöä kuin keskimäärin suomalaisessa yhteiskunnassa.
Jumala haluaa varjella pahalta
Raamatussa kasvatukseen liittyvistä tilanteista yksi tutuin on tilanne, jossa vanhemmat toivat lapsia Jeesuksen luokse, jotta Jeesus siunaisi heitä (Matt. 19:13). Toinen tuttu tilanne – joka liittyy jokaisen Jumalan lapsen toimintaan, mutta myös vanhempien kristilliseen kasvatukseen – liittyy Jeesuksen antamaan kaste- ja lähetyskäskyyn: “Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.” (Matt. 28:19–20.)
Keskustelut koulun seksuaalikasvatuksesta, musiikkikasvatuksesta ja yleisesti kristillisten arvojen mukaisesta toiminnasta herättävät huolta ja saattavat nostaa myös keskustelua yhteiskunnasta eristäytymisestä. Jumalan tahto ei ollut erottaa ihmisiä maailmasta, vaan varjella pahalta (Joh. 17:15). Jumalan lapsia ei ole tarkoitettu elämään erillään muista ihmisistä, vaan ihmisten keskellä valona ja suolana. Näin elämällään ja puheillaan uskovainen on kutsumassa kaikkia elinpiirissään olevia Jumalan valtakuntaan. Tähän kaikki tarvitsemme rohkaisua ja tukea, niin lapset kuin aikuiset.
Evankeliumi on Jumalan voima
Herran tahdon mukaisessa kasvatuksessa lapselle opetetaan tietoisesti uskon aakkosia, keskustellaan uskonasioista, rukoillaan sekä viedään Jumalan lasten yhteisiin kokoontumisiin ja sakramenttien äärelle. Raamatun opetukset ovat kristillisen kasvatuksen ydintä, kuten Paavali kirjoittaa Timoteukselle: “Jokainen pyhä, Jumalan Hengestä syntynyt kirjoitus on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi Jumalan tahdon mukaiseen elämään” (2. Tim. 3:16).
Uskovaisessa kodissa halutaan siunata evankeliumilla. Se voi tuntua tavalta, mutta se on Jumalan voima jokaiselle sen uskovalle autuudeksi (Room. 1:16). Usko ei ole siis meidän omista voimavaroista kiinni, vaan Jumala antaa voimat uskon tielle kaikkiin elämäntilanteisiin. Anteeksiantaminen ja anteeksipyytäminen antavat myös lapsille viestin armollisesta ja meistä huolta pitävästä Jumalasta.
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys