Si­tou­tu­es­saan ih­mi­nen osoit­taa omis­tau­tu­mi­sel­laan us­kol­li­suut­ta hen­ki­löä tai asi­aa koh­taan. Täl­löin voi tun­tea asi­an tai toi­sen hen­ki­lön sy­dä­nää­net. Mitä se si­tou­tu­mi­nen oi­kein on? Kuu­los­taa jo sa­na­na voi­mal­li­sel­ta. On­ko si­tou­tu­mi­nen va­paa­eh­tois­ta vai pa­kol­lis­ta? Eh­kä­pä se on­kin enem­män kuin pelk­kä ”kyl­lä”. Se on kuin sol­mua muis­tut­ta­va side, joka yh­dis­tää mei­dät esi­mer­kik­si elä­män­ta­paam­me, ih­mis­suh­tei­siim­me tai jo­hon­kin ta­voit­tee­seen. Par­haim­mil­laan se on voi­ma­va­ra, vaik­ka voi vaa­tia uh­rauk­sia ja pon­nis­te­lu­ja.

Si­tou­tu­es­sam­me ih­mis­suh­tei­siin meil­lä on mah­dol­li­suus sy­vem­pien ja kes­tä­vien suh­tei­den ra­ken­tu­mi­seen. Tä­män ajan no­pe­as­sa vir­tauk­ses­sa tar­vi­taan malt­tia ol­la läs­nä. Sen kaut­ta voi kui­ten­kin saa­da vah­van si­teen, joka kes­tää elä­män vai­keuk­sis­sa ja ilois­sa. Sa­mal­la kas­vaa luot­ta­mus ja em­pa­tia.

Si­tou­tu­mi­nen omaan elä­män­ta­paan ja ar­voi­hin voi tuo­da meil­le tyy­ty­väi­syyt­tä ja mer­ki­tyk­sel­li­syyt­tä. Us­kon kaut­ta olem­me si­tou­tu­neet jo­hon­kin pal­jon sy­väl­li­sem­pään. Hen­ki­lö­koh­tai­nen us­ko tar­jo­aa voi­mak­kaan pe­rus­tan elä­män tar­koi­tuk­sel­le, mikä tuo si­säis­tä rau­haa ja ta­sa­pai­noa. Se voi myös hel­pot­taa elä­mään lin­jas­sa oman it­sem­me kans­sa, min­kä kaut­ta saam­me on­nel­li­suu­den ko­ke­muk­sia.

Si­tou­tu­mi­nen yh­tei­söön tar­koit­taa vah­vaa yh­teen­kuu­lu­vuu­den tun­net­ta ja ha­lua ol­la osa yh­tei­söä. Se nä­kyy ha­luk­kuu­te­na osal­lis­tua yh­tei­sön toi­min­taan ja mah­dol­li­suuk­sien mu­kaan myös tu­ke­maan sen toi­min­taa. Tämä tar­jo­aa mah­dol­li­suu­den va­paa­eh­tois­työ­hön, jol­la saat­taa ol­la po­si­tii­vi­sia vai­ku­tuk­sia myös omaan hy­vin­voin­tiin. Si­tou­tu­mi­nen ei ole ai­na help­poa, vaik­ka se oli­si­kin pal­kit­se­vaa. Var­sin­kin, jos se edel­lyt­tää oman ajan käyt­töä.

Teh­tä­vät osa­na ko­ko­nai­suut­ta

Tätä ai­kaa lei­maa no­pe­a­syk­li­nen elä­män­ta­pa, mikä voi teh­dä pi­tem­pi­ai­kai­sen si­tou­tu­mi­sen vai­ke­ak­si. Oli­si­ko joil­le­kin ly­hy­tai­kai­set tai pro­jek­ti­luon­tei­set va­paa­eh­tois­teh­tä­vät pa­rem­pi vaih­to­eh­to, joka voi­si toi­mia roh­kai­su­na myös pi­dem­mil­le si­tou­tu­mi­sil­le?

Jo­kai­nen teh­tä­vä, joka teh­dään rau­ha­nyh­dis­tyk­sen toi­min­nan tu­ke­mi­sek­si, on osa suu­rem­paa ko­ko­nai­suut­ta, jos­ta koko Sii­o­ni saa naut­tia. Voi osal­lis­tua oman elä­män­ti­lan­teen ja mah­dol­li­suuk­sien puit­teis­sa unoh­ta­mat­ta sitä, et­tä si­tou­tu­mi­nen omien lä­heis­ten hy­väk­si on en­si­si­jai­nen teh­tä­väm­me. Vaik­ka va­paa­eh­tois­työ on va­paa­eh­tois­ta, on tär­ke­ää pi­tää kiin­ni an­ta­mis­taan lu­pauk­sis­ta ja si­tou­muk­sis­ta.

Va­paa­eh­tois­työ voi myös ol­la ti­lai­suus op­pia uu­sia tai­to­ja, luo­da uu­sia ys­tä­vyys­suh­tei­ta ja tun­tea yh­teen­kuu­lu­vuut­ta osa­na yh­tei­söä. Esi­mer­kik­si keit­ti­ö­vuo­rois­sa tou­hu­tes­sa on saa­tu mo­nia kik­ko­ja: on opit­tu, kuin­ka pan­na­ri kan­nat­taa lei­ka­ta sak­sil­la ja kuin­ka mau­kas lo­hi­keit­to saa­daan ai­kaan.

Kes­kus­tel­tu­am­me eri­ko­koi­sis­sa rau­ha­nyh­dis­tyk­sis­sä toi­mi­vien si­sar­ten ja vel­jien kans­sa vai­kut­taa sil­tä, et­tä pie­nem­mis­sä yh­dis­tyk­sis­sä kaik­ki työ­kun­toi­set osal­lis­tu­vat toi­min­nan pyö­rit­tä­mi­seen. Muu­ten hom­ma ei hoi­du. Paik­ka­kun­nal­le juu­ri muut­ta­neet­kin tem­pais­taan heti toi­min­taan mu­kaan. Isois­sa yh­dis­tyk­sis­sä on hel­pom­pi aset­tau­tua tois­ten pal­vel­ta­vak­si. Täl­löin tar­vi­taan­kin enem­män työ­tä si­tout­ta­mi­sen eteen.

On niin va­paut­ta­vaa, kun au­tuu­tem­me ei ole yh­tään kiin­ni sii­tä, kuin­ka pal­jon tai vä­hän olem­me teh­neet Ju­ma­lan val­ta­kun­nan töi­tä.

Rak­kaus kut­suu pal­ve­le­maan

Mei­tä kaik­kia kui­ten­kin kut­su­taan mu­kaan Ju­ma­lan val­ta­kun­nan työ­hön. Jou­dum­me ky­sy­mään it­sel­täm­me, ha­lu­an­ko, eh­din­kö tai pys­tyn­kö osal­lis­tu­maan. Mie­les­sä voi käy­dä myös, tar­vi­taan­ko mi­nua. Min­kä­lai­se­na Ju­ma­lan val­ta­kun­ta nä­kyy mi­nul­le? ”Hän ky­syi mi­nul­ta: ’Mitä näet?’ Minä vas­ta­sin: ’Näen lam­pun­ja­lan, joka on ko­ko­naan kul­taa, ja sen pääl­lä öl­jy­va­din.’” (Sak. 4:2.)

Kai­kes­sa Ju­ma­lan val­ta­kun­nan työs­sä läh­tö­koh­ta­na on hen­ki­lö­koh­tai­sen us­kon kaut­ta nou­se­va rak­kaus, joka kut­suu pal­ve­le­maan. Paa­va­lin mu­kaan Hen­gen he­del­miä ovat ”rak­kaus, ilo, rau­ha, kär­si­väl­li­syys, ys­tä­väl­li­syys, hy­vyys, us­kol­li­suus, lem­peys ja it­se­hil­lin­tä” (Gal. 5:22–32).

Mo­net ajal­li­set pai­neet saat­ta­vat vä­hen­tää voi­mi­am­me ja him­men­tää tah­to­am­me teh­dä Ju­ma­lan val­ta­kun­nan töi­tä. Jos­kus voi tun­tua vaa­ti­muk­sel­ta aja­tus hy­väl­lä mie­lel­lä teh­dys­tä työs­tä. Kai­kel­la on oma ai­kan­sa (Saarn. 3:1). Ei Ju­ma­la­kaan meil­tä mah­dot­to­mia vaa­di.

Sii­o­nin työt ovat sil­lä ta­voin ih­meel­li­siä, et­tä jos läh­tee­kin vä­hän kur­jal­la tai vä­sy­neel­lä mie­lel­lä teh­tä­vään, pa­laa usein iloi­se­na ja tyy­ty­väi­se­nä. On saa­nut yh­den va­paa­eh­tois­työn tuo­mis­ta palk­ki­ois­ta.

Elä­män­ti­lan­teet huo­mi­oi­den

Voi ol­la elä­män­ti­lan­tei­ta, jois­sa ei edes pys­ty si­tou­tu­maan va­paa­eh­tois­työ­hön. Muu­ta­man vuo­den ku­lut­tua ti­lan­ne taas saat­taa ol­la ihan toi­sen­lai­nen. Työ­hön kut­su­jal­ta tar­vi­taan sin­nik­kyyt­tä, mut­ta eri­tyi­ses­ti herk­kyyt­tä täs­sä teh­tä­väs­sä. Ju­ma­lan val­ta­kun­nan työ­hön voi osal­lis­tua omat elä­män­ti­lan­teet ja voi­mat huo­mi­oi­den. Osal­lis­tu­mis­mah­dol­li­suut­ta on hyvä ar­vi­oi­da per­heen­kin jak­sa­mi­sen nä­kö­kul­mas­ta.

Yh­tä tär­keä on se roo­li, kun an­taa ko­to­na ole­val­le lä­hei­sel­leen mah­dol­li­suu­den osal­lis­tua tal­koo­työ­hön. On koko per­heen asia, kun äi­ti tai isä jää ko­tiin huo­leh­ti­maan per­hees­tä. Se on yh­tä lail­la Ju­ma­lan val­ta­kun­nan työ­tä.

Niis­sä­kin ti­lan­teis­sa, kun it­sel­lä ei ole mah­dol­li­suut­ta osal­lis­tua työ­hön, on ru­kous voi­mal­li­nen. Sii­o­nin työs­sä ko­e­taan mer­kit­tä­vä­nä voi­ma­va­ra­na se, kun ru­kous­ten kan­nat­te­le­mi­na saa teh­dä töi­tä. Osat voi­vat vaih­tua no­pe­as­ti­kin.

Kai­ken Sii­o­nin työn yti­mes­sä on kui­ten­kin Ju­ma­lan sa­nan esil­lä pi­tä­mi­nen ja an­teek­si­an­ta­muk­sen evan­ke­liu­min ju­lis­ta­mi­nen kut­su­va­na ja syn­nis­tä va­paut­ta­va­na. Kaik­ki Ju­ma­lan val­ta­kun­nan työ pal­ve­lee tätä tar­koi­tus­ta. Olem­me tär­kei­den teh­tä­vien ää­rel­lä.