Ul­la Ha­lo­nen, tut­ki­ja­toh­to­ri, ly­hyt­te­ra­peut­ti

Täl­lä vii­kol­la vie­te­tään val­ta­kun­nal­lis­ta muis­ti­viik­koa ja 21.9. kan­sain­vä­lis­tä maa­il­man Alz­hei­mer-päi­vää. Uu­den tut­ki­muk­sen (Roit­to ym. 2024) mu­kaan muis­ti­sai­rau­teen sai­ras­tuu noin 23 000 ih­mis­tä vuo­sit­tain ja sai­ras­tu­nei­ta on jo nyt 200 000.

Vä­es­tön ikään­ty­es­sä muis­ti­sai­rau­det Suo­mes­sa yleis­ty­vät, kos­ka ikä on suu­rin ris­ki­te­ki­jä muis­ti­sai­rauk­sil­le. Muis­ti­sai­raus on fy­si­o­lo­gi­nen sai­raus, joka vai­kut­taa laa­jas­ti ai­vo­toi­min­taan. Muis­ti­sai­rauk­sien oi­reet ovat osin yk­si­löl­li­siä, mut­ta nii­hin kuu­luu sa­man­suun­tai­sia asi­oi­ta: kog­ni­ti­on heik­ke­ne­mi­nen, muis­ti­on­gel­mat, hah­mot­ta­mis­häi­ri­öt ja muu­tok­sia käyt­täy­ty­mi­ses­sä ja tun­ne-elä­mäs­sä.

Muis­ti­sai­rau­det ei­vät kui­ten­kaan vält­tä­mät­tä vai­ku­ta ih­mi­sen us­koon tai us­kon­nol­li­suu­teen sa­mal­la ta­voin kuin kog­ni­tii­vi­siin toi­min­toi­hin. Tut­ki­mus­ten mu­kaan ih­mi­ses­sä näyt­tää säi­ly­vän alt­tius tart­tua ja osal­lis­tua us­kon­nol­li­siin ti­lan­tei­siin. Vaik­ka muis­ti­sai­raat ih­mi­set ei­vät jo­ka­päi­väi­ses­sä elä­mäs­sään muis­tai­si­kaan oma­koh­tais­ta us­ko­aan tai Ju­ma­lan ole­mas­sa­o­loa, us­kon lah­ja ei pois­tu ih­mi­ses­tä.

Us­kon tu­ke­mi­nen voi sen si­jaan jää­dä vä­hi­tel­len mui­den ih­mis­ten teh­tä­väk­si. Kos­ka muis­ti­sai­raus vai­kut­taa ky­kyyn kom­mu­ni­koi­da sa­nal­li­ses­ti, tuki voi tar­koit­taa pe­rin­teis­ten sa­no­jen ohel­la myös mui­den kei­no­jen käyt­töä.

Us­ko tuo loh­tua

Us­ko aut­taa muis­ti­sai­rau­den kans­sa elä­mi­ses­sä. Esi­mer­kik­si sai­ras­tu­mis­vai­hees­sa us­kon­nol­li­suu­den on to­det­tu hel­pot­ta­van sai­rau­den hy­väk­sy­mis­tä. Kris­tit­ty­jä muis­ti­sai­rai­ta kos­ke­vis­sa tut­ki­muk­sis­sa us­kon Ju­ma­laan on ha­vait­tu tuo­van loh­tua ja pi­tä­vän yl­lä ih­mi­sen omaa iden­ti­teet­tiä. Toi­saal­ta us­ko ei suo­je­le vai­keil­ta ti­lan­teil­ta ja tun­teil­ta, joi­ta muis­ti­sai­raus voi tuo­da mu­ka­naan.

Sai­ras­tu­nut ei vält­tä­mät­tä edes tun­nis­ta sai­rau­den oi­rei­ta, jol­loin hä­nen kans­saan on mah­do­ton edes kes­kus­tel­la sai­rau­des­ta tai sen vai­ku­tuk­sis­ta. Lä­hei­nen puo­les­taan voi jo sai­rau­den var­hai­ses­sa vai­hees­sa ol­la hen­ki­ses­ti ja fyy­si­ses­ti kuor­mit­tu­nut huo­les­ta ja huo­leh­dit­ta­vien asi­oi­den mää­räs­tä. Muis­ti­sai­raan ih­mi­sen li­säk­si myös lä­hei­nen voi tar­vi­ta mui­den kan­nat­te­lua sekä ajal­li­ses­ti et­tä hen­gel­li­ses­ti.

Riit­tää, et­tä Ju­ma­la tie­tää

Ede­tes­sään muis­ti­sai­raus vai­kut­taa ih­mi­sen ajat­te­luun, pu­heen ym­mär­tä­mi­seen ja pu­he­ky­kyyn, joka usein heik­ke­nee tai ka­to­aa sai­rau­den ede­tes­sä. Tämä ei kui­ten­kaan tar­koi­ta kom­mu­ni­kaa­ti­on lop­pu­mis­ta, vaan sa­nal­li­sen vies­tin­nän vai­keu­tu­es­sa vies­tin­tä muut­tuu ke­hol­li­sem­mak­si.

Muis­ti­sai­ras tar­vit­see eri­tyi­ses­ti tur­val­li­suut­ta, kun hä­nen oma si­säi­nen maa­il­man­sa on se­ka­va. Läs­nä­o­lo, ru­kous ja eten­kin evan­ke­liu­mi tuo­vat mu­ka­naan tur­val­li­suu­den tun­net­ta. Muis­ti­sai­rau­des­ta joh­tu­va ym­mär­rys­ky­vyn heik­ke­ne­mi­nen ei tar­koi­ta, et­tä us­ko ja hen­gel­li­syys me­net­täi­si­vät mer­ki­tyk­sen­sä.

Muis­ti­sai­raan ei tar­vit­se ym­mär­tää sa­no­ja tai ti­lan­net­ta, riit­tää, et­tä hän ko­kee ti­lan­teen tur­val­li­sek­si. Mei­dän mui­den ei tar­vit­se miet­tiä, mitä muis­ti­sai­ras ym­mär­tää tai ”saa” ti­lan­tees­ta. Riit­tää, et­tä Ju­ma­la nä­kee ja tie­tää. Tu­tut lau­lut ja vir­ret, eh­tool­li­sen lei­pä ja vii­ni tai hau­taus­maal­la vie­rai­lu toi­mi­vat sil­loin­kin, kun sa­no­ja ei enää ole. Ti­lan­net­ta voi ver­ra­ta vie­ras­kie­li­seen har­tau­teen: vaik­ka ei ym­mär­täi­si sa­no­ja, voi tun­nis­taa ti­lai­suu­den py­hyy­den.

Ym­mär­rys­ky­ky aset­taa reu­na­eh­dot

Eri­tyi­nen tapa tu­kea muis­ti­sai­rai­den ih­mis­ten us­koa on pi­tää hoi­va­ko­deis­sa yh­tei­siä ti­lai­suuk­sia, ku­ten seu­ro­ja ja har­tauk­sia. Eten­kin hoi­va­ko­dis­sa pu­hu­jan teh­tä­vää ei eh­kä tule en­sim­mäi­se­nä aja­tel­leek­si ke­hol­li­se­na työ­nä, mut­ta käy­tän­nös­sä sen mer­ki­tys on huo­mat­ta­va. Osal­lis­tu­jien ym­mär­rys­ky­ky aset­taa reu­na­eh­dot, joi­den si­säl­lä pu­hu­ja (tai muut ih­mi­set, ku­ten pa­pit ja di­a­ko­nit) voi­vat so­vit­taa toi­min­taan­sa.

Muis­ti­sai­raa­na ole­mi­ses­ta ei meil­lä ke­nel­lä­kään ole ko­ke­mus­ta, mikä te­kee har­taus­ti­lai­suuk­sien suun­nit­te­lus­ta ta­val­lis­ta haas­ta­vam­paa. Mo­net tuo­ki­oi­ta pi­tä­neet ovat sa­no­neet, et­tä te­o­lo­gi­sis­ta hie­nouk­sis­ta ja pit­kis­tä pu­heis­ta voi luo­pua. Sen si­jaan voi pa­nos­taa asi­oi­den tut­tuu­teen, ti­lan­teen ja il­mai­sun sel­key­teen ja käyt­tää esi­mer­kik­si ku­va­tau­lu­ja, esi­nei­tä tai tuok­su­ja, jot­ka he­rät­tä­vät yh­teyt­tä muis­ti­sai­raa­seen ih­mi­seen. Sa­maan ai­kaan on kui­ten­kin hyvä muis­taa, muis­ti­sai­raat ovat ai­kui­sia ih­mi­siä, vaik­ka näi­den ym­mär­rys­ky­ky oli­si­kin sa­mal­la ta­sol­la kuin pie­nil­lä lap­sil­la.

Läs­nä­o­lo rau­hoit­taa

Muis­ti­sai­rau­det ei­vät vai­ku­ta kaik­kiin ih­mi­sai­vo­jen osa-alu­ei­siin sa­mal­la ta­voin, sil­lä esi­mer­kik­si kyky lau­laa tai lu­kea lo­ru­ja ja ru­no­ja ul­ko­muis­tis­ta voi säi­lyä vie­lä pit­kään. Sik­si mu­sii­kil­la on huo­mat­tu ole­van vah­va te­ra­peut­ti­nen vai­ku­tus muis­ti­sai­rai­siin ih­mi­siin, ja sitä osa­taan jo hyö­dyn­tää esi­mer­kik­si ah­dis­tuk­sen ja le­vot­to­muu­den lie­ven­tä­jä­nä. Mo­net hoi­va­ko­deis­sa vie­rail­leet ovat huo­man­neet ih­mis­ten osaa­van ul­koa tut­tu­ja vir­siä ja ru­kouk­sia vai­ke­as­ta muis­ti­sai­rau­des­ta huo­li­mat­ta.

Vaik­ka ih­mi­set oli­si­vat jo kau­an sit­ten lo­pet­ta­neet sa­nal­li­sen kom­mu­ni­kaa­ti­on, he pys­ty­vät usein jopa sa­nal­li­ses­ti osal­lis­tu­maan ai­na­kin joi­hin­kin osiin tuo­ki­os­ta. Sa­no­jen ta­pai­lun li­säk­si kä­det me­ne­vät ris­tiin tai ai­na­kin ha­keu­tu­van sii­hen suun­taan.

Har­taus­ti­lai­suu­det tai seu­roi­hin osal­lis­tu­mi­nen saat­ta­vat lau­kais­ta nii­hin osal­lis­tu­vis­sa muis­ti­sai­rais­sa ih­mi­sis­sä vah­vo­ja tun­ne­re­ak­ti­oi­ta. Jo­kin raa­ma­tun­koh­ta tai lau­lu saat­taa osua muis­ti­sai­raan ih­mi­sen jäl­jel­lä ole­vaan yti­meen sy­väs­ti. Yleen­sä re­ak­ti­o­na on kui­ten­kin rau­hoit­tu­mi­nen.

Rau­hal­li­nen läs­nä­o­lo rau­hoit­taa muis­ti­sai­rai­ta osal­lis­tu­jia. Läs­nä­o­lon li­säk­si kos­ket­ta­mi­sel­la ja tun­neyh­tey­del­lä on ai­em­pien tut­ki­mus­ten mu­kaan usein rau­hoit­ta­va vai­ku­tus muis­ti­sai­rai­siin ih­mi­siin. Mo­net muu­ten le­vot­to­mat­kin muis­ti­sai­raat osaa­vat myös toi­mia ti­lai­suu­den edel­lyt­tä­mäl­lä ta­val­la.

Ju­ma­la tun­tee kaik­ki

Mui­den yh­tey­teen pää­se­mi­nen ja näh­dyk­si ja kuul­luk­si tu­le­mi­nen on muis­ti­sai­rail­le ih­mi­sil­le yh­tä tär­ke­ää kuin meil­le kai­kil­le. Sa­mal­la ta­val­la voi­daan aja­tel­la us­koon liit­ty­vien asi­oi­den osal­ta. On tär­ke­ää saa­da osal­lis­tua us­koa vah­vis­ta­viin het­kiin ja ti­lai­suuk­siin, vaik­ka nii­den si­säl­tö ei loo­gi­ses­ti enää au­ke­ni­si­kaan. Jee­sus it­se kut­suu luok­seen ”vä­häi­sim­mät”, ja kut­suu myös kaik­kia koh­taa­maan hei­tä (Matt. 25:40).

John Swin­ton ky­syy muis­ti­sai­rauk­sia te­o­lo­gi­sel­ta nä­kö­kan­nal­ta poh­ti­vas­sa kir­jas­saan ky­sy­myk­sen, joka voi he­rä­tä meil­le kai­kil­le muis­ti­sai­rai­den lä­hel­lä elä­vil­le ih­mi­sil­le: ”Mi­ten ih­mi­nen voi ylis­tää Ju­ma­laa, jos ei osaa hän­tä edes et­siä?” Ky­sy­mys on hyvä ja tii­vis­tää kir­joi­tuk­se­ni kes­kei­sen aja­tuk­sen: Vaik­ka ih­mi­nen ei muis­ti­sai­rau­den vuok­si enää osai­si et­siä Ju­ma­laa, Ju­ma­la osaa et­siä ih­mis­tä. Ju­ma­lan voi­ma ja tar­koi­tus nä­kyy kaik­ki­al­la luo­ma­kun­nas­sa ja kai­kis­sa luo­duis­sa, vaik­ka em­me it­se sitä nä­ki­si­kään. Ju­ma­la it­se on sa­no­nut: ”Minä olen si­nut ni­mel­tä kut­su­nut, sinä olet mi­nun” (Jes. 43:1).

Jäm­sän opis­tol­la jär­jes­te­tään kurs­si muis­ti­sai­rail­le ja muis­ti­sai­rai­den lä­hei­sil­le 3.–5.1.2025.