Nyt sy­ty­täm­me kynt­ti­län,

se liek­kiin lei­mah­taa.

Me odo­tam­me Jee­sus­ta,

sei­mes­sä nuk­ku­vaa.

Vk. 13:1

En­sim­mäi­nen ad­vent­ti­sun­nun­tai aloit­taa ad­vent­ti­a­jan, ja sil­loin kir­kois­sa lau­le­taan tut­tua Hoo­si­an­na-virt­tä. Hoo­si­an­na on oi­ke­as­taan ru­kous, joka tar­koit­taa ”Oi au­ta, pe­las­ta!” Jo en­nen Jee­suk­sen ai­kaa sitä kui­ten­kin pi­det­tiin ylei­se­nä juh­la­huu­to­na ja rie­mu­nil­mauk­se­na.

Päi­vän ju­ma­lan­pal­ve­luk­ses­sa ko­ros­tu­vat ilo Mes­si­aan ja Lu­nas­ta­jan saa­pu­mi­ses­ta sekä Jee­suk­sen nöy­ryys. Jee­sus rat­sas­ti Je­ru­sa­le­miin vaa­ti­mat­to­mal­la aa­sil­la, ei so­ta­pääl­li­köi­den ja maal­lis­ten ruh­ti­nai­den ta­voin ul­jaal­la rat­sul­la.

En­sim­mäi­sen ad­ven­tin pää­teks­ti ja li­tur­gi­nen väri, val­koi­nen, liit­tä­vät ad­ven­tin ja jou­lun pal­mu­sun­nun­tain ja pää­si­äi­sen ta­pah­tu­miin. Näin kirk­ko­vuo­den pää­si­äis­kes­kei­syys tu­lee esil­le alus­ta läh­tien. Jou­lu saa to­del­li­sen mer­ki­tyk­sen­sä yh­tey­des­sä Kris­tuk­sen kär­si­myk­seen, kuo­le­maan ja ylös­nou­se­muk­seen. Kirk­ko­vuo­den en­sim­mäi­nen sun­nun­tai ju­lis­taa myös, et­tä Ju­ma­la ei ole kau­ka­na meis­tä. Hän lä­hes­tyy kan­saan­sa an­taak­seen sil­le pe­las­tuk­sen uu­den ajan.

En­sim­mäi­nen ad­vent­ti­sun­nun­tai on kir­kos­sa toi­sek­si suo­si­tuin juh­la­py­hä, sil­lä kir­kos­sa käy­dään ah­ke­ram­min vain jou­lu­aat­to­na. Useis­sa kir­kois­sa vie­te­tään en­sim­mäi­se­nä ad­vent­ti­sun­nun­tai­na myös ad­vent­ti­ves­per eli ad­ven­ti­na­jan sä­vel­har­taus.