Nyt syt­tyy nel­jäs kynt­ti­lä,

jo jou­lu sa­ras­taa.

Me odo­tam­me Jee­sus­ta,

hän kaik­ki pe­las­taa.

Vk. 13:4

Nel­jäs ad­vent­ti­sun­nun­tai, pyhä ad­vent­ti (Ad­ven­tus sanc­ti­fi­ca­ti­o­nis), on mo­nis­sa kirk­ko­kun­nis­sa omis­tet­tu Ma­ri­al­le. Niin on ol­lut myös Suo­men evan­ke­lis-lu­te­ri­lai­ses­sa kir­kos­sa. Näin se erot­tuu sel­ke­äm­min kol­man­nes­ta ad­ven­tis­ta.

Va­pah­ta­jan äi­din odo­tus ja Her­ran kan­san jou­lun odo­tus kuu­lu­vat yh­teen. Jou­luun val­mis­tau­tu­mi­sen lop­pu­vai­he al­kaa. Ih­mi­sen tu­lee ol­la val­mis suu­ren sa­no­man vas­taa­not­ta­mi­seen. Her­ran syn­ty­mä on lä­hel­lä.

Nel­jäs ad­vent­ti­kynt­ti­lä on rak­kau­den kynt­ti­lä. Mitä lä­hem­mäs jou­lua tul­laan, sitä enem­män on va­loa. Jou­lu­na maa­il­man valo, Kris­tus, tuli kes­kel­lem­me.

Lue ad­ven­ti­na­jas­ta li­sää Päi­vä­mie­hes­tä 48.