JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Viimeinen kerta

22.6.2023 10.30

Juttua muokattu:

2.1. 15:08
2025010215084720230622103000

Tar­ja Kor­ri

Tä­män ke­vään ala­kou­lun ke­vät­ta­pah­tu­ma oli mei­dän per­hees­säm­me 27. ja sa­mal­la vii­mei­nen ker­ta.

Täl­le kou­lu­mat­kal­le on sat­tu­nut mo­nen­lai­sia koh­taa­mi­sia ja ti­lan­tei­ta. Kou­luun tu­tus­tu­mi­sia, van­hem­pain­vart­te­ja ja -il­to­ja, sa­doit­tain Wil­ma-vies­te­jä, va­rain­ke­ruu­ta, luok­ka­ret­kiä, ka­ve­ri­synt­tä­rei­tä, yö­kou­lu­ja, ke­vät- ja jou­lu­juh­lia ja pal­jon kus­kaa­mis­ta.

Var­sin­kin lap­si­per­hees­sä tu­lee eteen ti­lan­tei­ta, et­tä jon­kun asi­an koh­dal­la on vii­mei­nen ker­ta. Vii­mei­nen tut­ti hei­te­tään me­ne­mään ja os­te­taan vii­mei­nen vaip­pa­pus­si. Lop­puu ker­ho­lai­set, py­hä­kou­lu­lai­set ja es­ka­ri­lai­set. Jos­kus näi­tä ti­lan­tei­ta on odot­ta­nut, mut­ta sit­ten kun se ai­ka tu­lee, mi­kään ei juu­ri muu­tu. Ai­kaa ei tun­nu tu­le­van ka­len­te­riin yh­tään enem­pää.

Lap­suu­den vaih­tu­es­sa nuo­ruu­dek­si tu­lee uu­sia etap­pe­ja. Saa­daan rip­pi­kou­lu käy­tyä ja opis­ke­lu pää­tök­seen. Useim­mil­la ih­mi­sil­lä on jon­kin­lai­sia unel­mia ja toi­vei­ta tu­le­vai­suu­den va­ral­le. On eh­kä hy­vä­kin, et­tei kaik­kea ole mah­dol­lis­ta saa­da ker­ral­la ja et­tä unel­mien eteen pi­tää teh­dä töi­tä. Sil­loin saa­vu­tet­tua ta­voi­tet­ta osaa ar­vos­taa enem­män. Kun saa vii­mei­sen teh­tä­vän teh­tyä tai vii­mei­nen puut­tu­va eu­ro on tie­nat­tu, on edes­sä toi­vot­tu pal­kin­to.

Jos­kus ka­len­te­ri näyt­tää niin täy­del­tä, et­tei eh­di py­säh­tyä tä­hän het­keen. Elä­mäs­tä tu­lee ilo­ton­ta suo­rit­ta­mis­ta ja sitä kat­soo vain ta­pah­tu­mas­ta toi­seen. Kos­ka jo­kai­nen päi­vä ja hy­väs­ti­jät­tö voi ol­la vii­mei­nen, oli­si tär­ke­ää, et­tä eh­ti­sim­me ol­la läs­nä niil­le ih­mi­sil­le, joi­ta ym­pä­ril­läm­me on. Olen jos­kus nuo­re­na os­ta­nut kor­tin, jos­sa on seu­raa­van­lai­nen runo:

"Iloit­se täs­tä päi­väs­tä,

sil­lä se on elä­mä it­se,

ai­to­na ja syk­ki­vä­nä.

Sen kaa­ri on ly­hyt,

mut­ta sii­nä on kaik­ki

mikä on tot­ta ja oi­ke­aa

ih­mi­sen elä­mäs­sä.

Ei­li­nen on vain un­ta

ja huo­mi­nen kan­gas­tus­ta.

Käy­tä hy­vin tämä päi­vä,

niin jo­kai­nen ei­lis­päi­vä

on on­nel­li­nen unel­ma

ja jo­kai­nen huo­men

iha­na toi­vo.

Iloit­se täs­tä päi­väs­tä

ja ter­veh­di sen

nou­se­vaa au­rin­koa."

-ka­li­da­so

Teh­dyis­tä vir­heis­tä on hyvä op­pia. Olen saat­ta­nut sa­noa use­am­man­kin ker­ran lap­sil­le: ”An­na­han ol­la vii­mei­nen ker­ta, kun teet tuol­lais­ta.” Tai hok­saan it­se, et­tä olen teh­nyt jo­tain ty­pe­rää ja mie­tin, et­tä oli kyl­lä vii­mei­nen ker­ta, kun teen noin.

Täs­sä ajas­sa on pal­jon haas­tei­ta. On työt­tö­myyt­tä tai lii­al­li­sen työn pai­net­ta. Sai­raut­ta ja ta­lou­del­li­sia huo­lia. Myös muu­tok­set ym­pä­ril­läm­me ai­heut­ta­vat huol­ta. Jos­kus tun­tuu, et­tä esi­mer­kik­si kris­til­li­set ar­vot ovat tär­kei­tä ai­na vain pie­nem­mäl­le jou­kol­le ih­mi­siä, ja hei­tä, jot­ka nii­tä puo­lus­ta­vat, pi­de­tään su­vait­se­mat­to­mi­na. Jos täl­lai­sia asi­oi­ta ker­tyy mie­len pääl­le pal­jon, nii­den kes­kel­lä saat­taa tul­la mie­leen aja­tus, et­tä ha­lu­ai­si jo kai­ken lop­pu­van.

On ole­mas­sa sa­non­ta, et­tä jo­tain asi­aa odo­te­taan kuin vii­meis­tä päi­vää. Tu­lee­ko­han sil­loin aja­tel­leek­si, mitä se tar­koit­taa? Vii­mei­nen päi­vä ja se het­ki, kun ih­mi­nen um­mis­taa sil­män­sä vii­mei­sen ker­ran täs­sä maa­il­mas­sa, on hy­vin mer­ki­tyk­sel­li­nen. Sen jäl­keen ei voi enää teh­dä va­lin­to­ja. Tas­ki­lan Lau­ri, eno­ni, sa­noi isä­ni hau­ta­jai­sis­sa: ”Sil­loin on myö­häis­tä teh­dä pa­ran­nus­ta, kun ar­kun kant­ta nau­la­taan kiin­ni.” Kun­pa mah­dol­li­sim­man moni ih­mi­nen sai­si kuul­la vii­mei­ses­sä kut­sus­sa sa­nat: ”Tul­kaa, mi­nun Isä­ni siu­na­tut. (Matt: 25:34)”

TarjaKorri
Kotimme Nivalassa on minulle tärkeä paikka. Siellä on ollut elämäntehtäväni perheen parissa ja siellä teen yritykseemme liittyviä töitä. Vapaa-aika kuluu paljolti käsitöiden parissa. Ystävät ovat minulle tärkeitä. Heidän kanssaan kyläilyt ja keskustelut ovat elämäni suola. Kirjoituksistani voi antaa palautetta: korritarja@gmail.com.