JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Mittee se eläkeläesmuori voes toimittoo

28.12.2020 13.20

Juttua muokattu:

2.1. 15:09
2025010215094320201228132000

Mi­nul­la oli työ­huo­neen sei­näl­lä Sa­von mur­teel­la kir­joi­tet­tu lis­taus sii­tä, mit­tee se opo voes toi­mit­too. Sii­nä lu­e­tel­tiin vino pino töi­tä, joi­ta tup­paa ka­saan­tu­maan opon työ­lis­tal­le.

Lis­tal­la ja elä­ke­läi­sen teh­tä­vä­lu­et­te­lol­la saat­taa ol­la joi­ta­kin yh­tä­läi­syyk­siä, ai­na­kin pi­tuu­den ja toi­mien kir­jon suh­teen.

En kui­ten­kaan kir­joi­ta lis­taa Ka­en­nuun mur­teel­la, jot­ta si­nun, lu­ki­ja­ni, on hel­pom­pi lu­kea.

Jäin siis vi­ral­li­ses­ti eläk­keel­le elo­kuun alus­sa. Ko­vin huo­leh­din etu­kä­teen, mi­ten saan va­pau­tu­van ajan ku­lu­maan. En kes­tä haa­hui­lua huo­nees­ta toi­seen ja hoh­hai­lua, et­tä mitä sitä te­ki­si, kun ei ole mi­tään te­ke­mis­tä.

Jon­kin ker­ran tuo­ta epä­toi­voa al­ku­syk­syl­lä koin­kin. Kat­se­lin aa­mul­la työ­pai­kal­leen kul­ki­joi­ta ja ajat­te­lin, et­tä oli­si mu­ka­va vie­lä jo­hon­kin töi­hin men­nä.

Nyt jou­lu­na­jan hä­mys­sä huo­kai­lu on jää­nyt vä­hem­mäl­le. Mitä sit­ten olen puu­has­tel­lut?

Os­tin maas­to­pyö­rän lop­pu­ke­säs­tä. Jon­kin ver­ran en­nä­tin sil­lä pol­kea en­nen tal­ven ja kyl­mien säi­den tu­loa. Pyö­räi­ly on oi­va kei­no tu­tus­tua uu­del­leen syn­ty­mä­kau­pun­ki­ni maan­tie­tee­seen. Kyl­mä­luo­man ret­kei­ly­a­lu­ee­seen ja Syöt­teen kan­sal­lis­puis­toon tuli myös tu­tus­tut­tua pyö­rän sa­tu­las­ta kat­sel­len.

Olen ai­na ty­kän­nyt ui­mi­ses­ta. Työ­vuo­si­na en jak­sa­nut yl­lä­pi­tää kun­tou­in­tia. Nyt olen vi­ri­tel­lyt har­ras­tus­ta uu­del­leen. Ui­ma­hal­li on tien toi­sel­la puo­lel­la. Help­poa!

Avan­tou­in­ti­a­kin on nyt mah­dol­lis­ta har­ras­taa use­am­man ker­ran vii­kos­sa. Mie­lel­lä­ni käyn päi­vän va­loi­sa­na ai­ka­na len­kin uin­ti­pai­kal­la, niin saan sa­mal­la ihas­tel­la jo­ki­mai­se­maa kä­ve­ly­rei­tin var­rel­la.

Kä­ve­ly­ker­to­jen mää­rä ja pi­tuus on sel­väs­ti li­sään­ty­nyt. Olen ol­lut huo­maa­vi­na­ni, et­tä kun­to on jo ko­hon­nut ke­sän ja syk­syn ai­ka­na. Kä­ve­ly on­kin eh­kä mie­lei­sin lii­kun­ta­muo­to­ni. Saa ol­la ul­ko­na, liik­kua ja aja­tel­la. Kä­ve­ly on hy­vin me­di­ta­tii­vis­ta. Se vi­rit­tää uu­sia aja­tuk­sia ja myös mi­nul­le tär­ke­ää kir­joit­ta­mis­vi­ret­tä.

Ih­met­tä on se, kun saa ar­ki­päi­vä­nä käy­dä pa­ti­koi­mas­sa pol­ku­rei­teil­lä!

Hiih­to odot­taa vie­lä vuo­ro­aan ja lun­ta, me­lon­ta taas ve­sien va­pau­tu­mis­ta ja läm­pe­ne­mis­tä. Kun­to­sa­lil­le läh­te­mis­tä hi­das­te­len ko­ro­nan ta­kia.

On­nek­si Ka­jaa­nis­sa on hyvä kan­sa­lai­so­pis­ton tar­jon­ta. Ker­taan etä­nä eng­lan­nin kie­len sa­nas­toa, kie­li­op­pia, pu­hu­mis­ta ja ym­mär­tä­mis­tä. Ku­va­tai­tee­seen tu­tus­tun kau­pun­gin suo­si­tuim­mal­la kurs­sil­la. Ker­ran vii­kos­sa tai­vut­te­len ke­ho­a­ni joo­ga-asen­toi­hin. Tämä kaik­ki on mah­dol­lis­ta, kun yli­tän ka­dun.

Päi­vä­mie­hes­tä eh­kä luit­kin, et­tä olen liit­ty­nyt so­ti­las­ko­ti­si­sa­riin. Sot­ku­vuo­ro on ker­ran kuus­sa. Tis­kin ta­kaa on mu­ka­va tark­kail­la, tun­nis­tan­ko en­ti­siä op­pi­lai­ta­ni vih­rei­den asus­tei­den si­säl­tä. Nuor­ten jou­kos­sa py­syy vir­ke­ä­nä.

Olen kai­va­nut neu­le­pui­kot esiin. En­sim­mäi­nen is­lan­ti­lais­neu­le on lä­hes val­mis. Löy­dän it­ses­tä­ni myös pie­nen ko­kin ja lei­pu­rin. Sii­nä seu­raan äi­ti­ni esi­merk­kiä. Hän­kin in­nos­tui ko­kei­le­maan uu­sia ruo­ka­la­je­ja ja lei­po­muk­sia eläk­keel­le jää­ty­ään.

Elä­ke­läi­sen ar­jes­sa lu­ke­mi­sen ja kir­joit­ta­mi­sen mää­rä on li­sään­ty­nyt. Kir­ja­hyl­lyn lai­dal­la lu­ki­jaan­sa odot­taa use­am­pi lai­na­kir­ja, ja yö­pöy­däl­lä on SRK:n juu­ri il­mes­ty­nyt kir­ja.

Sii­nä­pä siti lis­taa on. Toi­sin sa­no­en pel­ko elä­ke­läis­muo­rin tur­hau­tu­mi­ses­ta oli en­ne­nai­kai­nen. Kun­han pää­sem­me ko­ro­nan kou­ris­ta, lis­ta täy­den­tyy kan­sa­no­pis­to­jen kurs­seis­ta, ylei­sö­ta­pah­tu­mis­ta ja mat­kus­te­le­mi­ses­ta, var­maan­kin.

Mai­ni­tut puu­hat ovat ol­leet mah­dol­li­sia, kun olen saa­nut ol­la ter­ve ja lii­kun­ta- ja toi­min­ta­ky­ky on säi­ly­nyt. Sii­tä olen kii­tol­li­nen.

Mei­naa unoh­tua päi­vän pa­ras het­ki eli pöt­käh­tä­mi­nen soh­val­le päi­vän leh­den kera. Lu­ke­mi­nen odot­te­lee vuo­ro­aan päi­vä­no­kos­ten jäl­keen. Ah, iha­naa!

Pu­hu­taan, et­tä kun jää eläk­keel­le, al­ka­vat kii­reet. Omal­la koh­dal­la­ni en ole eroa ih­meem­min huo­man­nut. Mi­nul­la kun on ai­na ol­lut kii­re.

Tämä on vii­mei­nen blo­gi­ni va­ki­kir­joit­ta­ja­na. Kol­me vuot­ta pes­tiä tu­lee täy­teen. On ol­lut in­nos­ta­vaa kir­joit­taa. On jou­tu­nut ajat­te­le­maan ja tun­nus­te­le­maan, mil­tä tun­tuu, sel­vit­te­le­mään aja­tuk­sia, ot­ta­maan asi­ois­ta sel­vää.

Kii­tos teil­le, lu­ki­ja­ni! Kii­tos yh­tey­de­no­tois­ta. Ne ovat ilah­dut­ta­neet. Ei sitä mie­lel­lään kir­joi­ta kuu­roil­le kor­vil­le tai lu­ke­mat­to­mil­le sil­mil­le.

Kii­tos hä­nel­le, joka pyy­si mi­nua kir­joit­ta­jak­si. Kii­tos luot­ta­muk­ses­ta ja us­kos­ta sii­hen, et­tä pys­tyn!

AulikkiPiirainen
Elämääni raamittavat tärkeät ihmiset: äiti, sisko ja veljen perhe sekä muutama hyvä ystävä. Isältäni olen perinyt uteliaisuuden ja rakkauden luontoon. Äitini puolelta olen sumunharmaa runotyttö. Vapaa-aikana valmistelen yläkoulun opinto-ohjaajan työtäni ja ulkoilen, opiskelen, ihmettelen. Olen astumassa elämässäni uuteen vaiheeseen, kun pitäisi malttaa jättää mielenkiintoinen työelämä nuoremmille. Voit antaa palautetta kirjoituksistani osoitteeseenaulikki.piirainen(at)gmail.com