JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Juhlapäivän valintoja

20.12.2021 7.00

Juttua muokattu:

2.1. 15:02
2025010215023320211220070000

Sil­mii­ni sat­tui pai­kal­lis­leh­des­tä Ka­jaa­nin kau­pun­gin it­se­näi­syys­päi­vä­juh­lan oh­jel­ma. Se vai­kut­ti ar­vok­kaal­ta. Oli lu­vas­sa pu­hal­lin­mu­siik­kia, Ka­jaa­nin mies­lau­la­jien isän­maal­li­sia lau­lu­ja, Si­be­liuk­sen or­kes­te­ri­mu­siik­kia, kan­te­leen­soit­toa. Siis oi­kein kel­po-oh­jel­maa, ja pu­heet pääl­le.

Lä­hes sa­maan ai­kaan oli il­moi­tet­tu seu­rat ko­ti­rau­ha­nyh­dis­tyk­sel­lä.

Rau­ha­nyh­dis­tyk­sen it­se­näi­syys­juh­la on poik­keuk­set­ta vie­nyt voi­ton. Nyt seu­ra­oh­jel­mas­sa luki pel­käs­tään seu­rat, jo­ten ajat­te­lin, et­tä osal­lis­tun täl­lä ker­taa kau­pun­gin jär­jes­tä­mään ti­lai­suu­teen, kun oh­jel­ma vai­kut­ti ar­vok­kaal­ta. Sitä pait­si juh­la si­säl­tyi ko­ti­kau­pun­ki­ni 370-juh­la­vuo­den ta­pah­tu­miin.

Ko­ko­nai­suu­teen liit­tyi ju­ma­lan­pal­ve­lus kir­kos­sa ja Lot­ta-muis­to­mer­kin pal­jas­tus­ti­lai­suus. Ne kiin­nos­ti­vat, mut­ta kaik­keen ei sen­tään tun­tu­nut jak­sa­van rieh­kas­ta.

Siis­pä mars­sin ys­tä­vien kans­sa kau­pun­gin ti­lai­suu­teen.

Oh­jel­ma ei jät­tä­nyt kos­ket­ta­mat­ta. Pu­hal­li­nor­kes­te­ri esit­ti ko­me­an Si­be­liuk­sen jää­kä­rien mars­sin ja Maa­sa­lon juh­la­mars­sin. Mies­lau­la­jat lau­loi­vat Fin­lan­dia-hym­nin, joka kuu­luu eh­dot­to­mas­ti suo­ma­lai­seen it­se­näi­syys­päi­vän pe­rin­tee­seen. Kai­ken huip­pu­na oli mies­lau­la­jien Ve­te­raa­nin il­ta­huu­to. Ti­lai­suus päät­tyi yh­teis­lau­lu­na ko­me­as­ti ka­jah­ta­nee­seen Maam­me-lau­luun.

Juh­la­pu­he oli ajan­koh­tai­nen ja hyvä, sitä oli help­po kuun­nel­la. Mut­ta puhe tun­tui jo­ten­kin tyh­jäl­tä. Sii­tä puut­tui jo­ta­kin, joka var­mas­ti si­säl­tyy ai­na rau­ha­nyh­dis­tyk­sen it­se­näi­syys­päi­vä­juh­laan ja kaik­keen toi­min­taan: Ju­ma­lan sa­nan ää­rel­le py­säh­ty­mi­nen muis­tu­tuk­se­na Ju­ma­lan joh­da­tuk­ses­ta, siu­nauk­ses­ta ja ar­mos­ta.

Seu­raa­va­na päi­vä­nä ys­tä­vä­ni ker­toi, et­tä Rau­ha­nyh­dis­tyk­sel­lä oli kuin oli­kin ol­lut juh­la. Siel­lä oli soi­tet­tu kau­nis­ta suo­ma­lais­ta mu­siik­kia eri vuo­de­nai­ko­ja esit­tä­nei­den ku­vien taus­tal­la. Oli ol­lut myös ru­no­e­si­tys. Mut­ta en­nen kaik­kea siel­lä oli vei­sat­tu isän­maal­li­sia vir­siä ja lu­et­tu ja se­li­tet­ty Ju­ma­lan sa­naa.

Sil­loin ta­ju­sin, mikä on oleel­lis­ta: kir­joi­tet­tu Ju­ma­lan sana ja vir­ret! Pelk­kä juh­lal­li­suus ei rii­tä.

Te­ke­mä­ni va­lin­ta har­mit­ti. Se oli mi­nul­le ope­tus sii­tä, et­tä va­lin­nois­sa voi myös ereh­tyä, jos läh­tee ta­voit­te­le­maan pel­käs­tään kor­ke­a­ta­sois­ta, tai­teel­lis­ta ja kos­ket­ta­vaa. Voi jää­dä tyh­jä olo.

AulikkiPiirainen
Elämääni raamittavat tärkeät ihmiset: äiti, sisko ja veljen perhe sekä muutama hyvä ystävä. Isältäni olen perinyt uteliaisuuden ja rakkauden luontoon. Äitini puolelta olen sumunharmaa runotyttö. Vapaa-aikana valmistelen yläkoulun opinto-ohjaajan työtäni ja ulkoilen, opiskelen, ihmettelen. Olen astumassa elämässäni uuteen vaiheeseen, kun pitäisi malttaa jättää mielenkiintoinen työelämä nuoremmille. Voit antaa palautetta kirjoituksistani osoitteeseenaulikki.piirainen(at)gmail.com